Oikealla asialla

Oikealla asialla -verkkoloki on lakannut ilmestymästä syyskuussa 2005. Lokissa ilmestyneet merkinnät on arkistoitu tänne. Nykyisin lokin kirjoittaja Niko Lipsanen kirjoittaa blogeihin Aiheet ja Lipsanen & Ruso.

« Edellinen | Arkisto | 2004 | Seuraava »

Mainostaja maksaa | 17.8.2004

Poliittisesti epäkorrekti on tuohtunut mainoksista ja mainostamisesta. "Mainosmies syö teillä", hän kirjoittaa, ja jatkaa:

Minkä tahansa tuotteen hinnan pitää kattaa verot, valmistuskustannukset, logistiikkakustannukset, toimitusketjun osapuolten voittomarginaalit, myymälävarkaudet ja muu hävikki, sekä mainoskulut. Vapaan markkinatalouden rautanyrkki hakkaa automaattisesti valmistuskustannuksia, logistiikkakustannuksia ja hävikkiä alaspäin. Verojen suuruus on täysin kuluttajien päätettävissä. Voitoistaan yritykset eivät määritelmällisesti halua tinkiä, mutta kilpailu pakottaa ne siihen, joten mitä jääkään jäljelle?

Minun luonani ei mainosmiehiä käy syömässä. Mainostaja on ennemminkin maksajan kuin saajan roolissa: Esimerkiksi Suomen Kuvalehden kaltainen laatulehden tekeminen maksaa, ja olen varsin tyytyväinen, että mainostajat maksavat ison osan siitä puolestani. Päivittäisen liikkumistarpeeni hoidan pääasiassa kävellen, mutta bussiin tai raitiovaunuun noustessani olen tyytyväinen siitä, että mainostajien ansiosta lipunhinta ei ole vielä sitäkin kalliimpi, mitä se jo on. Ja ulkomainoksilla kaupunki saa rahaa, joka muuten kerättäisiin minulta ja muilta kaupunkilaisilta veroina. Myös moni verkkopalvelu pysyy maksuttomana mainosten turvin.

Televisiota minulla ei ole, mutta jos olisi, antaisin mainostajien ilomielin maksaa osuutensa ohjelmakustannuksista kuten he maksavat osan elokuvalipustanikin. Televisiosta ei tosin mitään erityisen katsottavaa tule, etenkään mainosrahoitteisilta kanavilta. Toisaalta, rahoitehaanhan myös YLEn tuotantoa mainosvaroin.

Sitä en osaa tarkkaan sanoa, kuinka paljon mainokset vaikuttavat ostoskäyttäytymiseeni. Tuskin kovin paljon. Tietysti ostan mieluummin sellaisen tuotteen, jonka mainoksilla rahoitetaan minun käyttämääni palvelua. Kertoohan tuotteen eettisestä laadusta jotain myös se, missä sitä mainostetaan.

Yksi mainostamisen muoto, jossa en juuri hyviä puolia näe, on ilmaisjakelu - tapahtui se sitten kadulla tai postiluukusta. Tarra ovessa ehkäisee tehokkaasti jälkimmäistä eikä kadullakaan ole lappua pakko ottaa. Sinänsä niiden kritisoiminen on jonkin verran tekopyhää, sillä niitä juuri olen itsekin harrastanut ollessani ehdokkaana kunnallisvaaleissa 2000 ja sen jälkeenkin tehdessäni kampanjaa muiden ehdokkaiden eteen. Lappusten jakelu on mainostajalle halpaa, ja siksi kai kaupallisetkin mainostajat sitä suosivat. Vaalimainostajille voi kuitenkin vähän antaa anteeksi, sillä he eivät mainonnallaan pyri rahalliseen voittoon. Siksi he eivät voi laskea kaupallisten mainostajien tavoin saavansa mainoskuluja takaisin kohonneena myyntinä. Samalla tavalla en katso kovin pahalla, jos jotakin vähemmän kaupallista tapahtumaa mainostetaan flaijerein.

Lisääkö mainonta sitten kuluttamista? Todennäköisesti se lisää ainakin mainostettavien tuotteiden kulutusta, eihän mainostaminen muuten kannattaisi. Kokonaiskulutuksen nousun sijaan suurempi vaikutus mainostamisella lienee eri tuotteiden markkinaosuuksiin. Silloin sen nettovaikutukset ympäristölle ovat melko pieniä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kuluttaa suurin piirtein sen, minkä ansaitseekin. Itse asiassa se, että osa tuloista menee mainonnan kaltaiseen vähäaineelliseen tai lähes aineettomaan kuluttamiseen on ympäristön kannalta jopa parempi vaihtoehto kuin se, että kaikki tulot käytettäisiin silkkaan materiaan. Mutta siinä vaiheessa kun ryhdytään kuluttamaan velaksi ja on pakko tehdä lisää töitä maksaakseen ne pois, on ympäristö kärsivänä osapuolena. Tästä löytyy varoittava esimerkki Atlantin toiselta puolelta, vaikka esiintyyhän sitä täälläkin.

En siis tuomitse mainontaa yhtä jyrkästi kuin Poliittisesti epäkorrekti. Se, että mainostajat vapaaehtoisesti maksavat osan minunkin päivittäisistä kuluista on minusta varsin hyvä kauppa, etenkin kun ne usein menevät varsin hyviin tarkoituksiin (joukkoliikenne, media, kunnallistalous jne). Ja kyllä informatiivisista mainoksista välillä saa hyödyllistä tietoa itse tuotteistakin. Ihmisten medialukutaito kehittyy koko ajan, joten kovin suoraviivaiseen mainosten pahuuteen en usko. Eivät ihmiset niin tyhmiä ja johdateltavissa olevia ole kuin jotkut haluavat antaa ymmärtää.

Mainoksia on paljon, se on pakko myöntää. Kannattaisikohan esimerkiksi joukkoliikenteessä mainosten hintaa nostaa ja olla sitä vastaan laittamatta niitä jokaiseen tyhjään rakoon, mitä liikennevälineistä löytyy? Se toisi lisäarvoa mainostajallekin, kun vähemmät mainokset erottuisivat paremmin. Samaten katutilan mainoshintaa voisi korottaa, vaikka ainakaan liikekaduilla en pidä mainoksia millään tavoin häiritsevinä. Ei-kaupallisten tapahtumien pitää jatkossakin pystyä mainostamaan alhaisin kustannuksin, jotta kaupunkikulttuuri pysyy vireänä (katso esim. Dodon sähkökaappiprojekti). Vaalien alla voi sietää vähän ilmaisjakeluakin, jotta demokratia toteutuisi.

Kommentit

Arkistoitujen merkintöjen kommentointi ei ole enää mahdollista.

Ylös | Oikealla asialla | 2004 | 2005