Oikealla asialla
Oikealla asialla -verkkoloki on lakannut ilmestymästä syyskuussa 2005. Lokissa ilmestyneet merkinnät on arkistoitu tänne. Nykyisin lokin kirjoittaja Niko Lipsanen kirjoittaa blogeihin Aiheet ja Lipsanen & Ruso.
Libertarismin kiehtovuus | 4.2.2005
Viittaan lokissani usein libertarismiin ja libertaristisiin ajatuksiin. En kuitenkaan itse ole libertaristi, vaikka toki enemmän kannatan erilaisia vapauksia kuin niitä vastustan. "World' Smallest Political Quiz" tosin antaa minulle tulokseksi libertaristin, mutta aika keskustaoikean rajamaille jään.
Monia libertaristeissa ärsyttää heidän argumentoiva tyylinsä. Usein heidän kirjoitukset vilisevätkin erilaisten virhepäätelmien latinankielisiä nimiä ja olkinukkesyytöksiä. Minusta on kuitenkin vain hyvä, että libertaristien kanssa väitellessään voi mennä suoraan asiaan ilman suurempaa tarvetta oikoa vastapuolen argumentointivirheitä. Keskustelua helpottaa kummasti, jos argumentointi on kunnossa.
Koska itsekin uskon ratkaisuihin, jotka lähtevät ennemmin yksilöistä ja markkinoista kuin kollektiiveista ja sääntelystä, löydän libertaristisista kirjoituksista paljon sellaista, mitä voin käyttää hyväksi omassakin ajattelussani ja argumentoinnissani. En kuitenkaan ole aina valmis menemään yhtä pitkälle, koska yksilönvapauttakin tärkeämpi asia minulle on Maapallon elinkelpoisuuden säilyttäminen. Aina ne eivät ole ristiriidassa, mutta joskus ovat.
Se minua libertaristeissa juuri häiritseekin, että monilla libertaristiset ajatukset näyttävät kytkeytyvän yhteen esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai ylipäänsä ympäristökysymysten vähättelyn kanssa. Tuo ei tietysti ole mikään vastalause libertarismia sinänsä vastaan, sillä käsittääkseni ympäristövastaiset asenteet eivät mitenkään seuraa libertaristismin periaatteista. Ongelma on, ettei libertarismi nähdäkseni kykene tarjoamaan toimenpiteitä, joilla vastata ympäristöongelmiin (ehkä ne siksi onkin helpompi kieltää?). Ongelmahan on se, että ympäristöllä ei ole markkinahintaa, ja en näe myöskään kovin monia keinoja, joilla sellainen voisi määräytyä. Näenkin parhaaksi ratkaisuksi verotuksen, mutta se ei ole kovin libertaristinen keino.
Puolustan myös joitakin muita sellaisia toimenpiteitä, joita libertaristit tuskin pitäisivät hyväksyttävinä. Esimerkiksi olen sitä mieltä, että pieniä kauppoja voi suosia aukiolomääräyksissä, jotta ne voivat paremmin kilpailla suurten kauppojen kanssa. Tämä heikentää suurten laajalta alueelta asiakaskuntansa keräävien hypermarkettien vetovoimaa, pitää palvelut paremmin ihmisten lähellä ja vähentää siten riippuvaisuutta henkilöautosta. Sääntelyllä on tietysti ongelmansa, ja suurinta osaa siitä tarvitaankin lähinnä korjaamaan niitä ongelmia, jotka seuraavat aikaisemmasta sääntelystä. Mutta sääntelyabsolutisti en ole.
Ehkä on olemassa joitain aidon libertaristisiakin keinoja vastata ympäristöongelmiin, eikä pelkästään sellaisia, joissa ongelmien olemassaolo yritetään selittää pois. Jos joku tietää jonkun ilmastonmuutokseen tai ylipäänsä maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin vakavasti suhtautuvan libertaristin, joka on kirjoittanut aiheesta, niin vinkkejä otetaan vastaan. Lukisin mielelläni.
Libertarismista kiinnostuneille suosittelen Sampo Syreenin ym. työstämää Libertarismi-FAQia sekä fi-lib-verkkolokia.
Aihepiiri: Oikeistolaisuus
Kommentit
Arkistoitujen merkintöjen kommentointi ei ole enää mahdollista.
tmh 6.2.2005:
Kuulostaa siltä, että olet lähinnä tutustunut Janssonin Markuksen kirjoituksiin? 
Häntä ei pidetä meidän piireissäkään kovin vakavastiotettavana tyyppinä. Ikävä kyllä ääriaatteilla on tapana kerätä myös äärikannattajia, ja ikävällä tavalla heidän äänensä myös kuuluu eniten.
Riippuu libertarismin määritelmästä, miten ympäristönsuojelu siihen liittyy. Ilman tai veden saastuttaminen on kuitenkin tietysti muiden omistusoikeuden loukkaus, eikä libertaari tietenkään hyväksy sitä millään tapaa. Periaatteessa niinkutsuttua nonaggressioperiaatetta loukkaa, jos henkilöä verotetaan vaikkapa bensaa ostaessa - eihän henkilö vielä ole saastuttanut. Bensaa tankataan autoihin litratolkulla kuitenkaan harvemmin muussa tarkoituksessa kuin ilmaan polttamisessa, ja omistusoikeuksien loukkaamisesta saastuttamalla johtuva ulkoishaitta voidaan ehdottomasti sisäistää parhaiten bensaverolla.
Sampo, Mikko E ja minä tietysti kaikki ollaan aika käytännönläheisiä utilitaristeja, ja ainakin meidän kaikkien poliittiseen agendaan kuuluu aika kovat bensaverot. Ympäristöverot ovat muutenkin niin pohjalukemissa, ja työn verottamisella on ikäviä kannustinvaikutuksia, joten itse asiassa jos tarkoituksenasi on korottaa ympäristöveroja, suurin osa libiksistä varmasti kannattaisi agendaasi. Paitsi Markus
Esimerkiksi gurujen Gary Beckerin ja Richard Posnerin blogi on aika hyvää kamaa, ja he ovat kirjoittaneet nimenomaisesti ilmastonmuutoksesta. Vaikkeivät täysin puhdasoppisia libertaareja olisikaan, aika hyviä juttuja kuitenkin:
Richard Posnerin kirjoitus ja vastauksia kommentteihin sekä Gary Beckerin kirjoitus ja vastauksia sen kommentteihin
nlipsane 8.2.2005:
Kiitoksia linkeistä. Niistä lötyi varsin mielenkiintoista sisältöä. Pitää tutustua paremmin Beckerin ja Posnerin kirjoituksiin ja palata aiheeseen myöhemmin.
Olen lukenut Janssonin tekstejä, mutta myös Sampo Syreenin ja sinun kotisivuja. Mikko Ellilän kirjoituksiin taas törmää useilla keskustelupalstoilla ja sähköpostilistoilla. Wikipediastakin löytyy kaikkea mielenkiintoista. Mitenkään järjestelmällistä libertarismiin tutustuminen ei ole ollut ja ulkomaisia sivustoja olen toistaiseksi lukenut aika vähän.
Mielenkiintoista myös, jos ympäristöveroilla on noinkin suuri kannatus libertaristien keskuudessa. En ole sitä muualla nähnyt aukikirjoitettuna. Ymmärränkö oikein, jos arvelen libertaristien näkevän sen "pienempänä pahana" - mahdollisuutena lieventää esimerkiksi ansioverotusta siirtämällä painopistettä ympäristöveroihin? Vai olisivatko ympäristöverot merkittävän suuruisia myös minarkiassa?
ssyreeni 8.2.2005: Ympäristöverot
Ympäristöveroilla on hyvät puolensa, mutta niiden kanssa pitää olla varovainen. Liberaalista näkökulmasta olisi tärkeää, että niitä sovelletaan korkeintaan kun se on täysin välttämätöntä, ei muuten. Suurin osa saasteisiin liittyvistä ulkoishaittaongelmista on siinä määrin paikallisia, että omistusoikeudet ja niihin liittyvät ryhmäkanteiden tapaiset yksityisoikeudelliset keinot ovat täysin riittäviä niiden hallitsemiseen.
Toisekseen, tällaisten verojen ei tulisi mennä yleiseen kulutukseen vaan ympäristövahingon korvaamiseen. Ne ovat pohjimmiltaan pakotettu tulonsiirto joka ratkaisee muuten hankalan neuvotteluongelman, joten hyödyn tulisi mennä kaupan toiselle osapuolelle kuten normaalissakin kaupassa. Ei valtiolle.
Kolmanneksi, veron tulisi olla sellainen että veroprosentti voi mennä myös negatiiviseksi. Jos joku oikeasti onnistuu kehittämään tehokkaan hiilensitomismenetelmän, hänen tulisi voida joutua nettosaajaksi hiilidioksidiverojärjestelmässä. Muuten kannustimet menevät päin seiniä.
Neljänneksi, vero lienee todella paras vaihtoehto (vs. esim. päästörajat), ja sen pitäisi olla kelluva. Pohjimmiltaan hinta pitäisi asettaa tavalliseen tapaan marginaalikustannukseksi, eli sen pitäisi päivittyä vuodesta vuoteen nykyisen marginaalisen sosiaalisen haitan mukaan. Kaupattavat päästökiintiöt (jälleen myös negatiivisina) lienevät vasta seuraavaksi paras vaihtoehto, ja soveltunevat ratkaisuksi oikeastaan vain silloin kun päästö jakautuu epätasaisesti ja sen maksimimäärälle on pakko asettaa raja terveyssyistä. Mutta tällöinhän haitta on yleensä jo niin rajattu ettei julkisoikeudellista interventiota ylipäänsä tarvittaisi.
Viidenneksi, vero pitäisi tietysti kerätä mahdollisimman neutraalisti ja vähin kustannuksin. Hiilidioksidin kohdalla se olisi luultavasti kaikkiin fossiilisiin polttoaineisiin yhtäläisesti kohdistuva, tasainen hiilivero. Ja tämä tietysti sillä oletuksella että ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kuluista ja kohdentumasta todella päästään kunnolliseen yksimielisyyteen.
Ja kuudenneksi, en ole aivan niin varma että pilaaja-maksaa on oikea periaate kaikkiin tilanteisiin, Coasen teoreeman tähden. Jos esimerkiksi rakennat talon merenrantaan täysin tietoisena siitä, että ilmastonmuutos saattaa nostaa merenpintaa, moka ei ole hiilidioksidia ilmakehään päästäneen vaan sinun. On yhtä lailla perusteltavissa, että merenrantaan rakentavan tulisi maksaa tehtaalle siitä, ettei tehdas tuota hiilidioksidisaastetta.
Joka tapauksessa on selvää, että tällä tavalla hyvin kohdennetut ympäristöverot ovat erittäin minimaalinen interventio. Ne eivät ole sääntö, vaan korkeintaan äärimmäinen poikkeus. Pääsääntöisesti ympäristöä tulisi suojella yksityisesti, omistusoikeuden suojista, koska näin voidaan yleensä tehdä ja tällöin markkinamekanismi tasapainottaa hyödyt ja haitat halvemmin ja vähemmillä riskeillä.
Ylös | Oikealla asialla | 2004 | 2005
