Oikealla asialla

Oikealla asialla -verkkoloki on lakannut ilmestymästä syyskuussa 2005. Lokissa ilmestyneet merkinnät on arkistoitu tänne. Nykyisin lokin kirjoittaja Niko Lipsanen kirjoittaa blogeihin Aiheet ja Lipsanen & Ruso.

« Edellinen | Arkisto | 2005 | Seuraava »

Kokoomus-antipatioista | 4.7.2005

Suomessa on paljon ihmisiä, joille kokoomus on kirosana. Samoin on sellaisia, joille demarit, kepu tai vihreät ovat sitä. Tässä merkinnässä keskityn kuitenkin nimenomaan kokoomukseen kohdistuviin antipatioihin.

Asia tuli taas mieleeni lukiessani Mynttisen kirjoitusta Epäpyhä kolminaisuus. Lainaan siitä kappaleen:

Eilen töistä tullessani ajattelin, että joillain ihmisillä ei välttämättä ole aivot kokonaiset. On toki myös mahdollista, että joillain (asiakkailla) ihmisillä on aivovaurioita, jotka välttämättä muokkaavat heidän käytöstään (vrt. lobotomia), mutta mitä jos joiltain ihmisiltä oikeasti vain puuttuu jotain päästä? Tulin ajatelleeksi tätä hyvin tieteellistä ajatusta, kun ensin minulla kävi asiakas, joka oli yhtä aikaa hermostunut, koppava ja tyhmä, ja seuraavaksi herttainen nainen, joka kertoi minulle hauskoja juttuja elämästään ja kehui Sauli Niinistöä ja sanoi aina äänestävänsä kokoomusta.

Mynttisen mielestä on täysin kummallista, että monet hänen ihanina pitämänsä ihmiset kannattavat kokoomusta. Samanlaisiin asenteisiin olen törmännyt itsekin. "Et sinä voi olla kansylainen. Sinähän olet ihan älykäs ja mukava kaveri", kommentoi eräs tuttavani saatuaan tietää minun olleen Kansallisten ylioppilaiden ehdokkaana edustajistovaaleissa. Itse asiassa hän oli oikeassa, sillä en ole kyseisen yhdistyksen jäsen ikinä ollut, mutta kokoomuslainen kuitenkin. Eikä tämä todellakaan ole ainoa kerta, kun puoluekantaani on hämmästelty samanlaisin sanankääntein. Samanlaisia kokemuksia olen kuullut myös muilta kokoomuslaisilta.

Ilmiön voisi tietysti sivuuttaa olankohautuksella ja sanoa, että ihmiset ovat yksinkertaisia ja ennakkoluuloisia. Useat noista henkilöistä tuskin montaa kokoomuslaista tuntevat (Mynttinen tosin sanoo tuntevansa). Toisin ajatteleviin tutustuminen onkin usein vaarallista, koska silloin voi joutua luopumaan omista turvallisista ennakkokäsityksistään.

Luulen, että osa kokoomukseen kohdistuvista antipatioista voitaisiin välttää, jos Suomen puoluekenttä jatkuisi kokoomuksesta myös oikealle. Demarit välttyvät pahimmilta vasemmistoantipatioilta, koska on myös vasemmistoliitto. Toisaalta monet vasemmistolaiset pitävät demareita porvaripuolueena, mutta onpa niitäkin, joiden mielestä kokoomuslaiset ovat sosialisteja. Joka tapauksessa uskon, että kokoomuksen asema selkiytyisi, jos meillä olisi "oikeistoliitto" tai muu vastaava puolue kokoomuksesta selkeästi oikealle. Silloin äärioikeistosta - jolla puhujasta riippuen tarkoitetaan muukalaisvihaa, yltiönationalismia, markkinalibertarismia, pysähtynyttä konservatismia tai jotain niiden yhdistelmää - huolestuneilla olisi luontevampi purkautumisen kohde.

Tapasin taannoin nuoren miehen, joka puhkui vihaa "thatcherismiä", Bushia ynnä muuta oikeistolaisena pidettyä kohtaan. Analyysi Thatcherin ja Bushin eroista ei juuri kantanut hedelmää, hänelle ne olivat yhtä samaa "uusliberalismia". Suomessa kaikkea tuota hänelle edusti kokoomus. Tavallaan hän olikin jäljillä: kokoomus on nimensä mukaisesti eri tavoin ajattelevien ihmisten yhteenliittymä, jossa on niin liberaalisti, konservatiivisesti kuin sosiaalireformistisesti ajattelevia ihmisiä. Mutta kokoomuksen syyttäminen Bushin ja Thatcherin politiikan tuloksista on yhtä kohdalleen osuvaa kuin demareiden syyttäminen Aral-järven kuivumisesta (puhumattakaan siitä, kuinka aiheellista iso osa etenkään Thatcheriä kohtaan esitetystä kritiikistä on).

En nyt yritä väittää, etteikö kokoomuksessakin olisi syytä itsetutkiskeluun. Aina kaikki kokoomuslaiset eivät käytöksellään saa kummastelemaan, että voiko noinkin mukava ja fiksu ihminen olla kokoomuslainen. Linjakysymyksistäkin saatetaan puhua varsin harkitsemattomasti. Mynttinen lainaa kokoomusnuorten puheenjohtajan Tuomas Nurmelan haastattelua Aamulehdessä ja tarttuu lausahdukseen "ja ei, tuloerojen kasvu ei haittaa minua." Tuloeroja ja jopa niiden kasvua voidaan perustella ihan järkevästikin ilman, että tarvitsee sortua vasemmiston maalaamiin uhkakuviin. Noin tulenarkaa asiaa ei kuitenkaan pitäisi heittää liian varomattomasti, sillä harvalle kokoomuslaiselle tuloerojen kasvattaminen sinänsä lienee mikään tavoite.

En osaa kertoa, mistä kokoomus-antipatiat johtuvat tai kuinka niitä voitaisiin välttää. Mutta kerron kuitenkin, miksi ne huolestuttavat minua: antipatiat liittyvät stereotyyppiseen kuvaan kokoomuslaisista, ja stereotypioiden vaara on, että ne alkavat toteuttamaan itseään. Sellaisiakin ihmisiä on, jotka haluavat ajaa yksipuolisesti suuryritysten asiaa, tuloerojen kasvattamista, ympäristöverojen laskemista ynnä muita stereotyyppisesti kokoomukseen liitettäviä asioita. Kokoomuksen aateperinnössä tuollaiset näkemykset putoavat hedelmättömään maaperään, mutta nuo ihmiset eivät ole niitä, jotka lukevat periaateohjelmia. Puolue on kuitenkin lopulta toimijoidensa näköinen, ja jos stereotyyppiä vastaavat ihmiset uskovat stereotyyppiseen kuvaan kokoomuksesta tai mistä tahansa muusta puolueesta, kierre on valmis. Vaikka heitä ei olisi paljon, niin jos he ovat aktiivisia ja eteenpäin pyrkiviä, he voivat saada aikaan paljon. Siksi korostan aatteellisuutta: kokoomus ei saa jäädä opportunistien pelikentäksi.

Tilanne ei kuitenkaan ole niin paha, kuin mitä yllä olevasta voisi päätellä. Kokoomuksen jäsenet ja kannattajat ovat pääasiassa niitä herttaisia ja hauskoja ihmisiä, jollaisen Mynttinenkin oli tavannut. Myös monet vahvoihin stereotypioihin uskovat mainitsevat usein Sirpa Pietikäisen ja Harri Holkerin esimerkkeinä toisenlaisista kokoomuslaisista, mutta pitävät heitä kummallisina anomalioina, jotka jostain syystä ovat eksyneet väärään puolueeseen. Sitä he eivät onneksi ole, vaan kokoomuslaisia siinä missä muutkin.

Kokoomuksen kova imago johtuu ainakin osin siitä, etteivät kokoomuslaiset arkaile tunnustaa sitä, että politiikassa päätökset eivät aina miellytä kaikkia. Ristiriitoja ei yritellä hyssytellä piiloon, mikä on hyvä asia. Argumentatiivisempi ote olisi kuitenkin toivottavaa, vaikka argumentoimalla ei saakaan julkisuutta yhtä hyvin kuin kärjistämällä. Eri mieltä oleville ei kuitenkaan saa löysillä lausunnoilla antaa liian helppoja aseita käteen.

Aihepiiri: Oikeistolaisuus

Kommentit

Arkistoitujen merkintöjen kommentointi ei ole enää mahdollista.

Ylös | Oikealla asialla | 2004 | 2005