Oikealla asialla

Oikealla asialla -verkkoloki on lakannut ilmestymästä syyskuussa 2005. Lokissa ilmestyneet merkinnät on arkistoitu tänne. Nykyisin lokin kirjoittaja Niko Lipsanen kirjoittaa blogeihin Aiheet ja Lipsanen & Ruso.

« Edellinen | Arkisto | 2004 | Seuraava »

Ympäristöverotus vasemmalta katsottuna | 29.7.2004

Eksyin kansalaisaktivistiksi itseään kutsuvan Anna Kontulan kotisivuille. Sivujensa ympäristöosiossa hän käsittelee ympäristöverotusta otsikolla "Ympäristöverotus ei ratkaise ympäristöongelmia".

Otsikko sinänsä pitää paikkansa, mutta sanan "ympäristöverotus" voisi siinä korvata melkein millä tahansa käsitteellä. Tuskin on olemassa yhtä määriteltävissä olevaa keinoa, joka ratkaisisi ympäristöongelmat. Ympäristöverot ovat kuitenkin yksi varsin toimiva keino, eikä Kontulakaan sitä täysin kiellä. Hän kirjoittaa:

"Ensinnäkin saastuttava tuotanto (esim. paperitehdas) maksaa veron korotuksen voitoistaan ainoastaan silloin, kun tuotteen myyntihinnan nostaminen ei ole mahdollista. Kun siis tuotanto saastuttaa, useimmiten kuluttaja maksaa."

Aivan. Mikä ongelma se on? Eikö kuluttajan se kuulukin maksaa? Kontula jatkaa polttoaineveroista:

"On mietittävä tarkkaan, millainen hinta liikkumiselle voidaan määrätä. Korkea polttoainevero asettaa (pitkälti kaupunkilaispoliitikkojen toimesta) taajamien ulkopuolella asuvat tai työtään tekevät huonompaan asemaan suhteessa lyhyiden välimatkojen suurkaupunkilaisiin. Tällöin saastuttaja kyllä maksaa, mutta toisille hinta on suhteettoman korkea."

Kontula siis ilmeisestikin kannattaa pääministerinkin hellimää ajatusta, jossa ihmiset asuvat nurmijärvillä, tekevät siellä lapsia (Kontula mainostaa näkyvästi olevansa äiti) ja sitten ajavat autolla töihin kaupunkiin. Minusta tuollainen yhteiskuntamalli ei ole terve. Maaseudulla asuminen on ihan ok, mutta silloin pitää myös hankkia toimeentulonsa sieltä eikä kulkea päivittäin keskuksiin. Tai jos välttämättä haluaa elää luonnon keskellä mutta ei sen ehdoilla, niin siitä sitten saa maksaakin. Ei kaikkea voi saada. Maalla asuminen on valinta, ja valinnastaan on kannettava vastuu.

Perusongelma Kontulan näkemyksessä ja vasemmistolaisessa ympäristöajattelussa yleensäkin on, että ympäristö nähdään vahvasti alisteisena ihmiselle. Ympäristönsuojelu on ihan kiva juttu niin kauan kuin kukaan (tai ainakaan vasemmiston mystifioimat "köyhät") ei sen takia joudu muokkaamaan elämäntapaansa. Ainoana mahdollisena "pahana" Kontulankin kirjoituksessa esitetään yritykset, joiden toimintaa ympäristölainsäädännöllä pitää mahdollisimman paljon kahlita.

Verotus ei Kontulan mielestä ole ratkaisu ympäristökysymyksiin, koska ainahan jollain taholla saattaa olla varaa maksaa siitä. Kontula kirjoittaa:

"Vaikka kuinka verotamme hiilidioksidipäästöjen aiheuttajaa, otsonikato jatkuu, jos verotus ei johda päästöjen vähenemiseen. Saastuttaja kyllä maksaa, mutta ympäristö ei siitä tervehdy."

Otsonikato kyllä jatkuu, mutta se ei varsinaisesti johdu hiilidioksipäästöistä. Toki ympäristössä lähes kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta Kontulalta taitavat tässä yhteydessä mennä otsonikato ja kasvihuoneilmiön voimistuminen sekaisin.

Olennaisempaa kuitenkin on, ettei Kontula ymmärrä markkinoiden logiikkaa: se, että saastuttaja joutuu maksamaan, vähentää päästöjä. Joko valmistaja kehittää vähemmän saastuttavampia tuotantotapoja tai sitten hän nostaa tuotteen hintaa, jolloin sen kysyntä pienenee kuluttajien tyydyttäessä tarpeensa jonkin toisen tuotteen tai palvelun avulla. Se on tehokkaampaa kuin Kontulan suosima normiohjaus, koska normit ovat aina poliittisen kädenväännön tuloksia. Esimerkiksi ay-liike ei anna ikinä asettaa niin tiukkoja normeja, että ne uhkaisivat joidenkin työpaikkoja. Mutta jos kaikella saastuttamiselle asetetaan riittävän korkea hinta, markkinat etsivät tehokkaimmat tavat laskea päästöjä.

Hintojen asettamista ei pidä vesittää sillä, että kaikilla ei ole vara maksaa niitä. Jos ei ole varaa jatkaa kuluttavaa elämäntapaa, täytyy elää vähemmän kuluttavasti. Jos jokin kuluttamisen muoto nähdään niin tärkeänä, että sitä on ympäristön edusta välittämättä harjoitettava, niin tuetaan sitä sitten erikseen. Annetaan maaseudulla asuville bensaseteleitä, jos bensan polttaminen maaseututeillä on yhteiskunnallisesti välttämätöntä. Minusta se ei sitä ole: liikkumistarvettaan voi pienentää elämäntapojaan muuttamalla.

Kommentit

Arkistoitujen merkintöjen kommentointi ei ole enää mahdollista.

Ylös | Oikealla asialla | 2004 | 2005

Arkisto

Aihepiirit

Linkit


Domnik.net

Stats