Oikealla asialla

Oikealla asialla -verkkoloki on lakannut ilmestymästä syyskuussa 2005. Lokissa ilmestyneet merkinnät on arkistoitu tänne. Nykyisin lokin kirjoittaja Niko Lipsanen kirjoittaa blogeihin Aiheet ja Lipsanen & Ruso.

« Edellinen | Arkisto | 2004 | Seuraava »

Tarvitaanko Helsinkiin pilvenpiirtäjiä? | 20.10.2004

Poliittisesti epäkorrekti oli tamperelaisessa vaalitilaisuudessa keskustellut kaupunkisuunnittelusta. Hän kummasteli erään vihreän ehdokkaan näkemystä, joka "ei nähnyt mitään erityisempää ristiriitaa matalien talojen rakentamisen, julkisen liikenteen tukemisen ja energian säästämisen välillä." Hän kirjoittaa: "En alkanut väitellä aiheesta, mutta kyllä minun insinöörijärkeni sanoo, että matalat talot tarkoittavat yksityisautoilua ja pitkää matkaa kirjastoon yms. palveluihin."

Olisiko noin? Helsingissäkin moni haikailee korkeiden talojen tai suorastaan pilvenpiirtäjien perään etenkin kun Keski-Pasilan tulevaisuudesta puhutaan. Usein sitä perustellaan juuri ekologisuudella tai tehokkuudella ylipäänsä.

Monissa Pääkaupunkiseudun lähiöissä talot ovat melko korkeita, joskus jopa yli kymmenkerroksisia. Eivät ne kuitenkaan erityisen tiiviitä ja tehokkaita ole, koska korkeiden talojen väliin jää leveitä katuja ja laajoja parkkikenttiä. Tietysti talot voisi sijoittaa toisiaan lähemmäksi, mutta mitään tiivistä pilvenpiirtäjäkaupunkia ei näille leveyksille voi rakentaa. Syy lienee insinöörijärjelläkin käsitettävissä: Auringon valokulma etenkään talvella ei ole riittävä. Esimerkiksi New York on suunnilleen samalla leveysasteella kuin Barcelona, Rooma ja Istanbul. Siellä Aurinko paistaa jo aivan toiselta korkeudelta. Näin pohjoisessa ei pilvenpiirtäjäkaupunkeja ole.

Jos halutaan, että katutasoon riittää valoa, on talot rakennettava riittävän kauaksi toisistaan. Muuten saadaan hämäriä ja kolkkoja katukuiluja, jotka eivät rohkaise kävelemään edes lähimmälle metro- tai raitiovaunupysäkille, saati sitten kävelemään tai pyöräilemään. Ei tarvitse mennä edes pilvenpiirtäjämäisiin korkeuksiin asti. Jos sovelletaan 45 asteen valokulmaa (mikä sekään ei talvioloissa ole riittävä), on rakennuksen vieressä oltava tyhjää tilaa rakennuksen korkeuden verran, mikä 15-kerroksisen talon ollessa kyseessä tarkoittaa 40-50 metriä. Kaupunkitilan mittakaavassa se on paljon.

Katuelämää ei pilvenpiirtäjäkaupunkiin synny. Joko kadut ovat pimeitä tai sitten rakennukset ovat niin kaukana toisistaan, että katutila hajoaa. Kivijalat jäävät todennäköisesti huoltotiloiksi, varastoiksi tai pahimmillaan parkkihalleiksi. Liiketoimintaa niihin ei synny eikä siten myöskään ympäristöä, jossa mielellään liikkuisi jalan. Moni menee mieluummin parkkihalliin ja lähtee liikkeelle autolla.

Helsingin kantakaupunki on tiivis ja varsin viihtyisä, mutta siellä ei olekaan pilvenpiirtäjiä. Useimmissa tapauksissa talot eivät ole juuri kahdeksaa kerrosta korkeampia. Silti jotkut kadut, esimerkiksi Merimiehenkatu Punavuoressa, ovat ainakin minusta hieman kolkkoja. Mutta kantakaupungin rakennuskorkeudella voidaan kuitenkin toteuttaa tiivistä, tehokasta ja viihtyisää kaupunkirakennetta.

Mutta matalampikin voi olla tiivistä ja viihtyisää. Jos rakennetaan kaksi-, kolmi- tai nelikerroksisia taloja, voidaan katujen leveyttä entisestään kaventaa. Talot ovat lähempänä toisiaan, mutta kadut ovat valoisia ja mittakaava on inhimillinen. Katu on elävämpi, kun katutasollakin on ikkunoita asuntoihin ja liiketiloihin eikä vain seinää tai parkkihallien ovia. Kasvillisuuttakin voidaan jättää väliin, ja ympäristö suorastaan houkuttelee kävelemään ja pyöräilemään. Tiiviys ei ole kantakaupungin luokkaa, mutta silti helposti esimerkiksi lähiörakentamista tehokkaampaa. Hyviä esimerkkejä tällaisesta ympäristöstä ovat Limingantie Kumpulassa tai hieman uudemmasta kaupunkiympäristöstä Paciuksenkuja Pikku-Huopalahdessa.

Mitään maaseutua kaupunkiin ei pidä rakentaa. Sitähän ei onneksi voi tuoda. Kaupungin pitää olla kaupunkimainen, mutta se ei edellytä pilvenpiirtäjiä.

Ekologisesta kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneille voin suositella osallistumista Dodon kaupunkisuunnitteluprojektiin. Projektilla on toimintaa useammassakin suomalaisessa kaupungissa.

Aihepiiri: Yhdyskunnat ja liikenne

Kommentit

Arkistoitujen merkintöjen kommentointi ei ole enää mahdollista.

JTR 4.1.2005:

Itse olen monessa suhteessa eri mieltä pilvenpiirtäjistä ja niiden tarpeellisuudesta Helsingissä.

Perustelusi pilvenpiiräjien aiheuttamista varjoista eivät mielestäni ole täysin päteviä. Auringon kulma ei loppujen lopuksi ole niin ratkaiseva kuin saattaisi aluksi luulla.

Kun kävelee Helsingin ydinkeskustan kaduilla (tai laskemalla, kuten jo itsekin teit), huomaa nopeasti, että jo nuo 8 (?) - kerroksiset rakennukset pimentävät tehokkaasti katutason auringonvalolta. Näin siis itä-länsi - suuntaisilla kaduilla. Jos rakennukset olisivat korkeampia, niiden synnyttämät lisävarjot menisivät pitkälti vain läheisten rakennusten katoille. Korkeat rakennukset kadun pohjoislaidalla saattaisivat jopa osittain lisätä kadun valoa heijastuksilla.

Etelä-pohjois - suuntaisille kaduille auringonvalo paistaisi lähes yhtä paljon niin matalien kuin korkeidenkin rakennusten läsnäollessa.

Helsingin talvella päivä on hyvin lyhyt ja valoa tulee muutenkin vähän ja matalalta. Ei ole suurta eroa, kuinka korkeita rakennukset ovat. Kesällä taas aurinko paistaa yhtä korkealta kuin esim. New Yorkissa maaliskuun lopulla tai syyskuun lopulla. NYCissä valoa on riittävästi myös talvella.

Oma näkemykseni siis on, että pilvenpiirtäjien vastustaminen vetoamalla niiden aiheuttamiin varjoihin on vain vastustajien keksimä "hyvä lausahdus".

"Katuelämää ei pilvenpiirtäjäkaupunkiin synny."

Käy visiitillä esimerkiksi juuri New Yorkissa.

Makuja on monia ja itse viihdyn kaupunkioloissa parhaiten melko korkeiden rakennusten seassa. Ne korottavat kaupungin kolmanteen ulottuvuuteen ja rikkovat tylsän tasarännikorkeuden aiheuttman katon kaupungin päällä. Korkeat rakennukset saavat ihmiset kääntämään päänsä myös ylös päin.

nlipsane 23.1.2005:

Kannattaa näköjään joskus selailla vanhempiakin viestejä, kun näyttävät vielä herättävän keskustelua...

JTR: "Jos rakennukset olisivat korkeampia, niiden synnyttämät lisävarjot menisivät pitkälti vain läheisten rakennusten katoille. Korkeat rakennukset kadun pohjoislaidalla saattaisivat jopa osittain lisätä kadun valoa heijastuksilla."

Noilla heijastuksilla tosiaan on merkitystä, ja siksi lisääntyvä korkeus vähentää valon määrää kadulla, vaikka aurinko ei matalammallakaan räystäskorkeudella paistaisi suoraan kadulle. Myös hajavalolla ja talojen seinistä ja ikkunoista heijastuvalla valolla on merkitystä.

Ilmansuunnilla on tietysti merkitystä ja siksi kirjoitinkin, että muutamia hyvin sijoiteltuja korkeampia rakennuksia kaupunkirakenne sietää. Mutta korkeiden talojen sijoittaminen katujen ja aukioiden pohjoislaidalle ei auta mitään niin kauan, kun niidenkin pohjoispuolella on uusi katu tai aukio. Tästä johtuen pohjoisreunalle voidaan lisätä ehkä kerros tai pari, mutta silloinkin päädytään entistä ankeampiin sisäpihoihin.

Etelä-pohjoissuuntaiset kadut ovat luonnollisesti valoisempia kuin itä-länsissuuntaiset - hieman vuorokaudenajasta tietysti riippuen. Talojen mahdollisiin korkeuksiin tämä ei kuitenkaan vaikuta yhtä suuressa määrin: vaikka joku korkea talo ei varjostaisikaan etelä-pohjoissuuuntaista katua, saattaa se varjostaa viereistä itä-länsisuuntaista.

JTR: "Oma näkemykseni siis on, että pilvenpiirtäjien vastustaminen vetoamalla niiden aiheuttamiin varjoihin on vain vastustajien keksimä "hyvä lausahdus"."

Pilvenpiirtäjästä syntyy varjo. Se lienee fakta. Ei se siksi pelkkä hyvä lausahdus ole.

Minä: ""Katuelämää ei pilvenpiirtäjäkaupunkiin synny."

JTR: "Käy visiitillä esimerkiksi juuri New Yorkissa."

Olen siellä käynytkin. Katuelämä on vilkasta ja kaupunki on ylipäänsä varsin elävä ja urbaani. Lainaamaasi lausahdusta olisi voinut tietysti täydentää jatkamalla "Suomen oloissa", mutta oletin sen selviävän kontekstista.

nlipsane 23.1.2005:

JTR: "Makuja on monia ja itse viihdyn kaupunkioloissa parhaiten melko korkeiden rakennusten seassa. Ne korottavat kaupungin kolmanteen ulottuvuuteen ja rikkovat tylsän tasarännikorkeuden aiheuttman katon kaupungin päällä. Korkeat rakennukset saavat ihmiset kääntämään päänsä myös ylös päin."

Tasarännikorkeus voidaan rikkoa myös siten, että rakennetaan (tai useimmissa tapauksissa jätetään) väliin matalampia rakennuksia. Sillä on katutasossa liikkujan kannalta huomattavasti suurempi merkitys kuin muutaman kerroksen erolla pilvenpiirtäjissä tai vaikka sillä, onko talossa 8 vai 12 kerrosta.

Yksittäisiä korkeampia elementtejä kaupunkiin voidaan lisätä. Kirkontornit, rakennusten kulmatornit tms. voivat hyvin sijoiteltuna antaa tarpeellista vaihtelevuutta katukuvaan. Yksittäiset pilvenpiirtäjätkin ovat mahdollisia, joskin kantakaupungin sijasta sijoittaisin ne maamerkeiksi aluekeskuksiin (kuten jossain määrin on jo tehtykin).

Ylös | Oikealla asialla | 2004 | 2005