Oikealla asialla

Oikealla asialla -verkkoloki on lakannut ilmestymästä syyskuussa 2005. Lokissa ilmestyneet merkinnät on arkistoitu tänne. Nykyisin lokin kirjoittaja Niko Lipsanen kirjoittaa blogeihin Aiheet ja Lipsanen & Ruso.

« Edellinen | Arkisto | 2004 | Seuraava »

Oikeistolainen tasa-arvo | 28.7.2004

Lupasin kommentoida myös tasa-arvoon ja oikeisto/vasemmistoasetteluun liittynyttä Jussi Rytkösen (jussir) kommenttia merkintääni Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys. Rytkönen kirjoittaa:

Vasemmistosta ja oikeistosta puhuttaessa on tärkeää nostaa esiin myös käsitys vapaasta tahdosta (tai vain "vapaudesta") vs. ihmisestä ympäröivän yhteiskunnan tuloksena (ilman kovin suurta mahdollisuutta vaikuttaa elämäänsä). Oikeistohan luonnollisesti kannattaa tätä vapauden ajatusta. Ajatusta, että kaikki ovat oman onnensa seppiä ja jos päädyt pultsariksi, niin omapahan on vikasi (ja jos taas multimiljonääriksi, niin on tämä omaa ansiotasi ja näin ollen olet sen myös ansainnut). Kun taas vasemmisto korostaa tasa-arvoa. Ajatellen, että joillakin nyt vaan on hyvä/huono tuuri ja koska ihmiset ovat tasa-arvoisia, tulisi myös hyvinvoinnin jakautua tasa-arvoisesti.

Vasemmisto siis kannattaa tasa-arvoa ja suorastaan korostaa sitä? Sepä yllättävää. Tiedoksi niille, jotka eivät sitä vielä tienneet, niin niin kannattaa myös oikeisto. Ja korostaakin.

Oikeiston ja vasemmiston ihmiskäsityksessä on eroja. Oikeistossa ihmiseen luotetaan enemmän. Uskotaan siihen, että ihmiset ovat kykeneviä tekemään päätöksiä itse tai keskenään ilman, että hallinnollisesti on syytä puuttua jokaiseen yksityiskohtaan. Oikeisto haluaa antaa ihmisille vapautta, mutta edellyttää, että he ovat samalla valmiit kantamaan siitä vastuuta. Jos haluaa luopua vastuusta, luopuu samalla vapaudestaan. Jos ei esimerkiksi halua tai pysty kantamaan vastuuta omasta toimeentulostaan, on yhteiskunnan tarjottava perusturva, jonka varassa voi selviytyä. Mutta silloin yhteiskunnalla on oikeus myös säädellä sitä, millä tavalla perusturvaa voi käyttää tai mitä sen saaminen edellyttää - toisin sanoen, oikeus rajoittaa yksilön vapautta siinä määrin, missä se nähdään tarkoituksenmukaiseksi.

Jokainen on oman onnensa seppä. Tuurilla on merkitystä, mutta pelkällä hyvällä tuurilla ei pitkälle pötkitä kuin lotossa. Ei se tarkoita, että ihmiset on jätettävä oman onnensa nojaan. Se tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan on luotava mahdollisuuksia menestyä (enkä tarkoita menestymisellä pelkkää suurempaa tulotasoa).

Oikeistossa tasa-arvolla tarkoitetaankin nimenomaan lähtökohtien tasa-arvoa: on tehtävä sellaisia ratkaisuja, jotka edistävät kaikkien mahdollisuutta parempaan elämään. Siksi rajallisten resurssien maailmassa aatteellinen oikeistolainen laittaa rahaa mieluummin koulutukseen ja sivistykseen kuin esimerkiksi sosiaaliturvaan tai tulonsiirtoihin. Koulutus on tie parempaan elämään, sosiaaliturva vain lukitsee tilanteen ja pitää köyhät köyhinä.

Jos haluaa olla raadollinen, voi ajatella, että puolueet toimivat täysin itsekkäistä lähtökohdista: Oikeiston kannattaa panostaa koulutukseen, koska koulutetut ja hyvin toimeentulevat ihmiset äänestävät todennäköisemmin oikeistopuolueita (tai vihreitä) kuin kouluttamattomat ja huonosti toimeentulevat. Vasemmiston taas kannattaa jakaa rahaa kannattajilleen juuri sen verran, että he ovat tyytyväisiä almuihinsa, mutta eivät tule toimeen liian hyvin ja ryhdy äänestämään oikeistoa. Siksi vasemmiston intressinä on pitää köyhät köyhinä, mihin erilaiset tulonsiirrot ovatkin mitä toimivin keino.

Edit: typo

Kommentit

Arkistoitujen merkintöjen kommentointi ei ole enää mahdollista.

jussir 2.8.2004:

Vasemmisto haluaa pitää köyhät köyhinä, koska muuten he äänestäisivät oikeistoa?! Eikös tämän logiikan mukaan oikeiston kannattaisi nostaa sosiaaliturvaa, että kaikki äänestäisivät oikeistoa? Kyllä minulla ainakin on vähän suurempi luottamus vasemmiston aitoon haluun auttaa köyhiä.

Oikeiston ajatus tasa-arvoisista lähtökohdista menee väärään siinä, että ihmisten lähtökohdat eivät ole tasa-arvoisia. Jotkut syntyvät köyhiin koteihin ja jotkut rikkaisiin. Jotkut syntyvät monensukupolven kestäneeseen duunariperinteeseen, kun taas toiset "älykkösukuihin", joisa vanhemmat ja isovanhemmatkin ovat kaikki akateemisesti koulutettuja. Jos ympäröivä sosiaalinen verkosto olettaa, että teet koko elämäsi töitä tehtaassa ja kun kaksikymmentä vuotta täytettyäsi tehdas muuttaa Kiinaan, niin minkäs teet?

Olen täysin samaa mieltä kanssa siitä, että koulutukseen tulee panostaa, mutta myöskään sosiaaliturvaa ei saa unohtaa. Kaikilla ei yksikertaiseti ole varaa maksaa omaa sairaalamaksuaan.

Sosiaaliturvan vähentäminen lisää kansan jakautumista menestyviin ja kelkasta pudonneisiin ja lopulta tämä koituu myös rikkaidenkin haitaksi. Minä ainakin halua elää yhteiskunnassa, jossa voi kävellä pimeällä kaupungissa pelkäämättä tulevan ryöstetyksi ja yhteiskunnassa, jossa omien talojen ympärille ei tarvitse rakentaa aitaa - vaikka se sitten tarkottaisikin omien tulojen vähenemistä.

nlipsane 3.8.2004:

Sinulta taisi jäädä huomaamatta kappaleen alku: "Jos haluaa olla raadollinen, voi ajatella..." Se oli tarkoitettu siihen kertomaan, että kyse oli kärjistyksestä. Raadollisesti ajatellen vasemmiston kannattaisi pitää köyhät köyhinä, sillä köyhä äänestää kohtuullisen suurella todennäköisyydellä vasemmistoa. En kuitenkaan väittänyt, että vasemmisto käytännössä toimisi aivan näin raadollisesti.

Lähtökohtien tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki erot yksilöiden lähtökohtien välillä pitäisi tasoittaa. Vanhemmilla on oikeus jättää jälkipolvilleen niin henkistä kuin taloudellistakin pääomaa. Tasa-arvo tässä tarkoittaa yhteiskunnan antamia mahdollisuuksia: yhteiskunnan pitää tarjota tasapuoliset mahdollisuudet elää hyvää elämää erilaisista lähtökohdista tuleville ihmisille ja antaa heille myös lainmukaisuuden puitteissa mahdollisuus itse määrittää, mitä he pitävät hyvänä elämänä. Tässä koulutus- ja sivistyspalvelut ovat keskeisessä asemassa.

Toisin kuin vasemmistolla, oikeistolla on kyky asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Vasemmisto sen sijaan on juuttunut "kaiken hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan" -retoriikkaansa vailla käsitystä resurssien rajallisuudesta. Ei oikeistokaan sosiaaliturvan lakkauttamista vaadi. Epäonnistuminen on inhimillistä, ja ihmisillä on oltava mahdollisuus nousta takaisin virheiden tai huonon onnen jälkeenkin (minkä soisi, toisin kuin nykyisin, koskevan myös yrittäjiä). Tarkoitus kuitenkin olisi, että yhteiskunnan tuki tällaisessa tapauksessa olisi luonteeltaan väliaikaista. Pitkäaikaiset sairaudet, vammat yms. ovat tietysti asia erikseen.

Yhteiskunnan tukien varaan jättäytyminen lukitsee tilanteen paikoilleen. Koulutus sen sijaan avaan mahdollisuuksia parempaan elämään. Sen takia koulutus on näistä tärkeämpi ja ensisijainen.

Ylös | Oikealla asialla | 2004 | 2005