Oikealla asialla

Oikealla asialla -verkkoloki on lakannut ilmestymästä syyskuussa 2005. Lokissa ilmestyneet merkinnät on arkistoitu tänne. Nykyisin lokin kirjoittaja Niko Lipsanen kirjoittaa blogeihin Aiheet ja Lipsanen & Ruso.

« Edellinen | Arkisto | 2004 | Seuraava »

Maailman pelastamisen värikartta | 27.6.2004

Ympäristöaktivistin vaatimattomana tavoitteena on pelastaa maailma. Miten se pelastetaan, on sitten toinen asia.

Vaikka monesti muuta kuuleekin, ei oikeisto-vasemmisto-asetelma ole kadonnut mihinkään. Jos haluaa koota suhteellisen johdonmukaisen keinovalikoiman, jolla maailmaa ryhtyy pelastamaan, on se lähes väistämättä joko oikeistolainen tai vasemmistolainen. Erot syntyvät ennen kaikkea suhtautumisesta markkinoihin ja niiden asemaan.

Vasemmiston äärilaita, kommunistit ja sosialistit, haluaa kumota koko markkinatalouden. Sen tilalle rakennettaisiin uusi suunnitelmallisuuteen perustuva yhteiskuntajärjestelmä. Jonkinlaisia kokeiluja tästä on jo ollutkin, eikä niiden menestys ole ollut merkittävä. Voidaan tietysti kyseenalaista, edustiko esimerkiksi Neuvostoliitto "aitoa sosialismia". Yhtä hyvin voidaan myös kyseenalaistaa, onko mikään sen aidompi sosialismi ylipäänsä mahdollista. Äärivasemmistolaisen mallin perusongelma on kuitenkin se, että se edellyttää vallankumouksen. Ympäristöllä ei ole aikaa odottaa sitä. Lisäksi koko vallankumouksen onnistuminen olisi epätodennäköistä, sillä kuten sanotaan, vallankumouksilla on tapana syödä lapsensa.

Maltillinen vasemmisto ei halua vallankumousta, vaan tyytyy säätelemään markkinoita. Tämä on varmaankin se tie, jolla ympäristöasioita on eniten ajettu. Markkinat nähdään välttämättömänä pahana, joiden kanssa on elettävä. Erilaisilla normeilla ja säädöksillä yritetään kuitenkin saada markkinoiden toimintavapaus niin pieneksi kuin mahdollista. Periaatteessa tämä on ympäristön kannalta ihan mahdollinen toimintatapa, mutta valitettavan hidas.

Oikeisto suhtautuu markkinoihin täysin eri tavalla. Sen sijaan, että yritettäisiin toimia voimaa vastaan, käännetään itämaisten taistelulajien tapaan voima hyvän asian puolelle. Markkinat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan hintojen kohdatessa. Kun ympäristöllä on hinta, markkinat ottavat sen huomioon. Kun hinta on tarpeeksi korkea, kannattaa markkinoiden toimia ympäristön hyväksi.

Oikeistossakin on erilaisia näkemyksiä siitä, millä tavalla ympäristön hinnan pitäisi määräytyä. Äärilaidan, jota markkinaoikeistossa edustavat libertaristit, mielestä hinnan pitäisi määräytyä vain ja ainoastaan markkinoiden ehdoilla. Kaikilla luonnonvaroilla, mukaan lukien vesi ja ilma, olisi oltava omistaja. Silloin kaikelle olisi markkinahinta. Voi olla, että malli jopa toimisi. Perusongelma on kuitenkin sama kuin äärivasemmistonkin mallissa: toteutuakseen se vaatisi vallankumouksen.

Maltillinen oikeisto pyrkii hinnoittelemaan ympäristön verotuksen avulla. Kohdentamalla verotusta ympäristöhaitan suuruuden mukaan saadaan eri taloudelliset toimijat käyttämään ympäristöystävällisimpiä toimintatapoja. Markkinoiden tehtävä on löytää keinot toimia ympäristön hyväksi, ja keinojen hakemisessa ne ovat aina tehokkaampia kuin hallinnolliset suunnittelijat tai poliitikot.

Maltillinen oikeistokin tunnustaa silti normien ja sääntelyn tarpeellisuuden. Ero maltilliseen vasemmistoon on siinä, mihin niillä pyritään. Vasemmistolainen asettaa normeilla tavoitetason, oikeistolainen ääriarvot. Oikeistolainen on varovaisempi normien kanssa ja antaa tavoitetason määräytyä markkinoiden kautta. Koska resurssit (niin taloudelliset kuin ympäristönkin) ovat aina rajallisia, ovat markkinat toimivin tapa hakea tehokkaimmat menetelmät maailman pelastamiseen.

Edit: Kirjoitusvirhe korjattu.

Kommentit

Arkistoitujen merkintöjen kommentointi ei ole enää mahdollista.

Ylös | Oikealla asialla | 2004 | 2005