Oikealla asialla -verkkoloki on lakannut ilmestymästä syyskuussa 2005. Lokissa ilmestyneet merkinnät on arkistoitu tänne. Nykyisin lokin kirjoittaja Niko Lipsanen kirjoittaa blogeihin Aiheet ja Lipsanen & Ruso.
Katselija kirjoitti jokin aika sitten ympäristökysymyksestä ja Bjørn Lomborgin teeseistä. Kirjoitus on Katselijan tyylin mukaisesti pitkä ja pohdiskeleva, ja katson sen vaativan kommentointia.
En erityisemmin tunne Lomborgin ajattelua, mutta Katselijan kirjoituksen innoittamana tutustuin siihen erityisesti Lomborgin omien kotisivujen ja Lomborgia kritisoivan Lomborg Errors -sivuston avulla. Myös Scientific American -lehden Lomborgin ajatuksia vastustava artikkeli ja Lomborgin vastaus siihen on mielenkiintoista luettavaa. Lomborgin teosta The Skeptical Environmentalist en kuitenkaan ryhtynyt lukemaan.
Katselijan tiiviistää Michael Grubbin esitystä seuraten Lomborgin argumentoinnin pariin ydinkohtaan: "(a) ympäristöasiat ovat edenneet ja etenemässä parempaan suuntaan, ja (b) meidän ei tarvitse olla ympäristöstä huolissamme." Edelleen Grubbia seuraten hän arvioi, että (a) pitää paikkansa, mutta (b) ei. Katselija kirjoittaa: " Minusta näyttää, että monien muiden asioiden paranemiseen voi luottaa, mutta energia on ongelma."
Katselijan kirjoituksen perusteella ymmärsin Grubbin kritiikin ytimen olevan, että ympäristön tilanne ei ole parantunut business as usual -politiikan vaan aktiivisen asioihin puuttumisen ansiosta. Tämän vuoksi ei ole perusteltua olettaa, että maailman tila jatkossakaan paranisi ilman, että sen eteen tehtäisiin töitä. Johtopäätöksestä olenkin samaa mieltä: ympäristöpolitiikkaa tarvitaan. Mutta onko maailman tila tosiaankin menossa parempaan suuntaan?
Monia paikallisia edistysaskeleita on tapahtunut. Helsinki on hyvä esimerkki: kaukolämmön, jätevesien puhdistuksen, parantuneen viemäröinnin ja monien muiden toimenpiteiden ansiosta helsinkiläisten asuinympäristö on nykyisin pääosin puhtaampaa kuin vaikka viime vuosisadan alkupuolella. Tästä voi lukea enemmän kolme vuotta sitten julkaistusta erinomaisesta teoksesta Näkökulmia Helsingin ympäristöhistoriaan. Mutta parantunut elinympäristö ei tarkoita, että Helsingin ympäristörasite olisi pienentynyt: haitat vain eivät enää ole suoraan asukkaiden näkyvillä.
Useat tutkijat ovat kiistäneet Lomborgin näkemykset ympäristön tilan paranemisesta. Esimerkiksi Lomborgin näkemys maailman metsien tilasta perustuu virheelliseen tulkintaan FAO:n tilastoista: kaikki metsät eivät näy vanhemmissa tilastoissa, koska uusia maita on otettu myöhemmin mukaan tilastoihin. Lomborgin käsitys 1, 2). Jos ei ole ilmasto-, energia-, metsä-, jäte- ym. ympäristökysymysten erikoistuntija, niin argumentaatio vaikuttaa loputtomalta suolta. Päällisin puolin vaikuttaa, että toinen puoli sanoo toista ja toinen toista, ja on mahdotonta valita, kumpaa puolta uskoo. Tässä tapauksessa valinta ei kuitenkaan ole mahdoton, jos pitää tiedettä poliittista polemiikkia uskottavampana: Lomborg ei ole julkaissut näkemystensä perusteeksi yhtään tieteellistä artikkelia, eivätkä hänen väitteensä siksi ole käyneet läpi tieteellistä arviointiprosessia. Lomborg on yhteiskuntatieteilijä, jonka ainoa tieteellisesti julkaistu artikkeli käsittelee peliteoriaa. Hän ei varsinaisesti ole edes tilastotieteilijä, kuten usein väitetään, joskin on ollut suosittu tilastollisten menetelmien luennoitsija Aarhusin yliopistossa. Lomborgia vastaan ovat sen sijaan argumentoineet useat eri ympäristökysymyksiin liittyvien alojen tunnustetut asiantuntijat.
Ilman Lomborgin teoksesta noussutta poliittista kohua tiedeyhteisö tuskin olisi välittänyt edes noteerata hänen teesejään. Se on täysin hyväksyttävää: tiedeyhteisöllä on omat arviointi- ja julkaisumenetelmänsä, joiden kautta tutkimustuloksia voi tuoda arvioitavaksi. Lomborg ei ole niitä käyttänyt. Tiedeyhteisö olisi silti voinut tehdä Lomborg-kritiikkinsä rakentavamminkin. Erityisesti American Scientist -lehden tapa kritisoida antamatta Lomborgille mahdollisuutta puolustautua ja vielä tekijänoikeuksiin vedoten vaatia Lomborgia poistamaan vastauksensa netistä luo kuvaa, jossa tiedeyhteisö yrittää vaientaa toisinajattelijaa.
Katselija ei kuitenkaan juutu Lomborgiin, vaan laajentaa keskustelun yleisemmälle tasolle. Hän kiinnittää huomion erittäin todelliseen ongelmaan: ympäristökysymyksistä puhuttaessa asiantuntijalausunnot ovat hyvin usein joko voimakkaasti puolesta tai vastaan. Katselijan sanoin: " Tällöin kompromissin joutuu hahmottamaan valistumattomasti." Maltilliset ja ristiriitoja sovittavat argumentit ovat harvassa. Tietysti tieteelliset artikkelit ovat usein tasapainoisempia, mutta tuskin voi olettaa kiinnostuneen maallikon niihin tutustuvan: aiheesta kuin aiheesta kun on tieteellistä tutkimusta hyllymetreittäin ja mitä luonnontieteellisempiin kysymyksiin mennään, sen vaikeampaa niiden lukeminen on asiaan aiemmin perehtymättömälle. Siksi on hyvä, että keskustellaan, mutta keskusteluissa pitäisi välttää turhaa kärjistämistä ja yksinkertaistamista.
Niin pitkälle kompromissien hakemisessa ei kuitenkaan pidä mennä, että katsoisi "ympäristöasioiden olevan lähinnä esteettisiä makuasioita eikä elämän ja kuoleman kysymyksiä, vaikka niitäkin on", kuten Katselija kirjoittaa. Paitsi, ettei estetiikkakaan turhaa ole, on esteettisten makuasioiden ja elämän ja kuoleman kysymysten välissä iso skaala ympäristökysymyksiä, joiden vakavuusaste vaihtelee. Elämässä ja kuolemassakin voi olla kyse muutamasta liito-oravasta, kokonaisista lajeista ja ekosysteemeistä tai koko Maapallon tulevaisuudesta.
Aihepiirit: Ympäristön tila, Lokit ja bloggaaminen
Arkistoitujen merkintöjen kommentointi ei ole enää mahdollista.
nlipsane 14.10.2004:
Katselija vastasi kirjoitukseen alkuperäisen merkintänsä kommenteissa.
Ylös | Oikealla asialla | 2004 | 2005