|
|
 |
Korsika on etelästä pohjoiseen vajaat 200 kilometriä pitkä ja leveimmillään
noin 80 km leveä saari Tyrrhenanmeressä, Välimeren pohjoisosissa. Sen
pinta-ala on noin 8700 km2, ja se on erittäin vuoristoinen saari
(ks. korkeussuhdekartta karttaikkunassa). Useampikin vuorenhuippu ylittää
2000 metrin korkeuden korkeimpien yltäessä 2706 metriin (Monte Cinto) ja
2622 metriin (Monte Rotondo). Korkeimmat huiput ovat Korsikan
luode-kaakko-suunnassa halkaisevassa vuorijonossa. Huippujen välissä
sijaitsevat solatkin ovat usein noin 1200 metrin korkeudessa, minkä vuoksi
ne saattavat talvisin olla lumen peitossa (Estienne 1991: 181).
Korsikan länsi- ja luoteisosissa hallitseva kivilaji on graniitti, ja vuoret
ja laaksot ovat siellä vieläkin jyrkempipiirteisiä kuin saaren muissa osissa.
Länsirannikolta alkaa useita suuria murtumalinjoja, jotka jatkuvat pitkälle
sisämaahan. Korsikan itäosa, mukaan lukien Cap Corsen niemimaa saaren
pohjoisosassa, on liuskekivialuetta, jyrkkäpiirteistä sekin. Tasankoja on
vain vähän. Laajin tasankoalue kattaa suuren osan itärannikosta Bastiasta
Solenzaraan, mutta sekään ei ole aivan yhtenäinen. Pienempiä tasankoja on
pitkin rannikkoa, esimerkiksi Calvin, l'Île-Roussen, Ajaccion ja
Porto-Vecchion kaupunkien lähistöillä.
Useat tuulet tuovat Korsikalle säännöllisesti sateita. Tärkein on
libeccio, joka puhaltaa lounaasta, ja jatkaa laskeutuvana föhn-tuulena
myös vuorten yli itärannikolle. Kaakosta puhaltava sirocco-tuuli ei
myöskään ole välttämättä kuiva, vaan tuo mukanaan suuren osan Korsikan
eteläosien vuotuisesta sateesta. Luoteesta saapuva grecale tuo sadetta
Cap Corsen niemimaalle ja Bastian alueelle. Vuotuinen sademäärä jää kuitenkin
itärannikolla 400-500 millimetriin, länsirannikolla se on 700-750 mm.
Ylhäällä vuoristossa saadaan jopa 1000-1500 millimetrin vuotuisia sademääriä.
Vähimmälle sateelle jäävät saaren koillisosat. Mantereelta puhaltavan
mistraali-tuulen vaikutus ei yllä mainittavasti Korsikalle saakka.
L'Île-Roussen ja St. Florentin kaupunkien välissä sijaitseva lähes asumaton
Agriatès'n niemimaa onkin erittäin kuivaa aluetta, suorastaan aavikkoa.
Laajoja metsäalueita Korsikalla on vain vähän. Laajimmat ovat Tartaginen ja
Aïtonen metsät pohjoisessa ja l'Ospedalen metsä etelässä. Sen sijaan
macchia-pensaikon (le maquis) peittämiä alueita Korsikalla on runsaasti.
Raja macchia-pensaikon ja metsän välillä kulkee yleensä noin 800-1000 metrissä.
Sen alapuolella macchia on hallitsevaa, siitä ylöspäin metsät, jotka Korsikalla
ovat pääasiassa mäntymetsiä (Estienne 1991: 181-185).
|
|
|

|

| |
L'Ospedalen metsää Etelä-Korsikalla. |
|
|
| |
|
Luonnonolojensa, erityisesti jylhyytensä, ansiosta Korsikalle on annettu
epiteetti "Kauneuden saari" (l'Île de Beauté), jota toistetaan
matkaoppaissa ja saarikuvauksissa. Matkaoppaassa Korsikan sanotaan olevan
"vuori meren keskellä" (une montagne au milieu de la mer; Petit
Futé 2001: 36). Adolphe Joanne (1893/1997) lainaa tohtori Bennet'tä
kuvauksessaan Korsikasta toissavuosisadan lopulla, ja sanoo Korsikan
olevan epäilemättä Välimeren kaunein saari. Kartalta katsoen hän sanoo
sen näyttävän vuorten sekamelskalta (un chaos des montagnes;
Joanne 1893/1997: 4-5).
Harva varmaan ryhtyy Korsikan kauneutta kiistämään. Itsekin olin viikossa
jo aivan turtana toinen toistaan upeampiin vuoriin, pikkukyliin, jokilaaksoin
ja vuoristojärviin. Järvetkin olivat keinotekoisuudesta huolimatta kauniita
vuorten välissä. "Kauneuden saarelle" on nimityksenä myös historiallinen
oikeutus, sillä kreikkalaisten sille aikoinaan antama nimi Kallista
tarkoittaa "kaikkein kauneinta" (Petit Futé 2001: 40).
Charles Ducontant (1903/1999: 25) vertaa viime vuosisadan alun
matkakertomuksessaan Korsikaa Sveitsiin, ja samassa alpiinisessa poimutuksessahan
molempien vuoret ovat syntyneetkin. Ducontant pitää Korsikan kauneutta
kuitenkin "villimpänä ja voimakkaampana" (d'une beauté plus sauvage et plus
forte). Nykyiseen Korsikaan hän ehkä joituisi kuitenkin pettymään, sillä vaikka
vuoret lienevätkin ennallaan, niin hotelliturismi, jota hän Sveitsin suhteen
harmittelee, on tullut myös Korsikalle.
Luonnonoloilla on ollut vaikutuksensa myös Korsikan historiaan. Korsikan
rauhattomuus johtuu varmasti ainakin osin siitä, että vuoret ja macchia-pensaikko
ovat tehneet virkavallalta piiloutumisen helpoksi. Itse asiassa ranskan sanonta
prendre le maquis tarkoittaa nimenomaan vastarintaliikkeeseen liittymistä.
Vaikka Korsika ei yrityksistä huolimatta ole koskaan ollut varsinaisesti itsenäinen,
niin vuorten ja macchian suojista se on pysynyt itsepäisenä ja hankalana
alusmaana milloin millekin isäntämaalle. Valloittajat ovat pystyttäneet
siirtokuntiaan rannikoille, ja esimerkiksi genovalaisten perustama Calvin kaupunki
pysyi hyvin uskollisena isännälleen. Kaupunginportin ylle kaiverrettu lause
"Civitas Calvi semper fidelis" muistuttaa tästä edelleen. Mutta sisämaan kylien
Korsika ei ole ollut valloittajille ikinä helppo.
Historia -->
Ylös
|
|
|

| |
Kallioita lähellä Piscia di Gallun putousta
Etelä-Korsikalla. |
|
|