Tietosuojakäytäntö

Luonnonolot

Korsika on etelästä pohjoiseen vajaat 200 kilometriä pitkä ja leveimmillään noin 80 km leveä saari Tyrrhenanmeressä, Välimeren pohjoisosissa. Sen pinta-ala on noin 8700 km2, ja se on erittäin vuoristoinen saari (ks. korkeussuhdekartta karttaikkunassa). Useampikin vuorenhuippu ylittää 2000 metrin korkeuden korkeimpien yltäessä 2706 metriin (Monte Cinto) ja 2622 metriin (Monte Rotondo). Korkeimmat huiput ovat Korsikan luode-kaakko-suunnassa halkaisevassa vuorijonossa. Huippujen välissä sijaitsevat solatkin ovat usein noin 1200 metrin korkeudessa, minkä vuoksi ne saattavat talvisin olla lumen peitossa (Estienne 1991: 181).

Korsikan länsi- ja luoteisosissa hallitseva kivilaji on graniitti, ja vuoret ja laaksot ovat siellä vieläkin jyrkempipiirteisiä kuin saaren muissa osissa. Länsirannikolta alkaa useita suuria murtumalinjoja, jotka jatkuvat pitkälle sisämaahan. Korsikan itäosa, mukaan lukien Cap Corsen niemimaa saaren pohjoisosassa, on liuskekivialuetta, jyrkkäpiirteistä sekin. Tasankoja on vain vähän. Laajin tasankoalue kattaa suuren osan itärannikosta Bastiasta Solenzaraan, mutta sekään ei ole aivan yhtenäinen. Pienempiä tasankoja on pitkin rannikkoa, esimerkiksi Calvin, l'Île-Roussen, Ajaccion ja Porto-Vecchion kaupunkien lähistöillä.

Useat tuulet tuovat Korsikalle säännöllisesti sateita. Tärkein on libeccio, joka puhaltaa lounaasta, ja jatkaa laskeutuvana föhn-tuulena myös vuorten yli itärannikolle. Kaakosta puhaltava sirocco-tuuli ei myöskään ole välttämättä kuiva, vaan tuo mukanaan suuren osan Korsikan eteläosien vuotuisesta sateesta. Luoteesta saapuva grecale tuo sadetta Cap Corsen niemimaalle ja Bastian alueelle. Vuotuinen sademäärä jää kuitenkin itärannikolla 400-500 millimetriin, länsirannikolla se on 700-750 mm. Ylhäällä vuoristossa saadaan jopa 1000-1500 millimetrin vuotuisia sademääriä.

Vähimmälle sateelle jäävät saaren koillisosat. Mantereelta puhaltavan mistraali-tuulen vaikutus ei yllä mainittavasti Korsikalle saakka. L'Île-Roussen ja St. Florentin kaupunkien välissä sijaitseva lähes asumaton Agriatès'n niemimaa onkin erittäin kuivaa aluetta, suorastaan aavikkoa.

Laajoja metsäalueita Korsikalla on vain vähän. Laajimmat ovat Tartaginen ja Aïtonen metsät pohjoisessa ja l'Ospedalen metsä etelässä. Sen sijaan macchia-pensaikon (le maquis) peittämiä alueita Korsikalla on runsaasti. Raja macchia-pensaikon ja metsän välillä kulkee yleensä noin 800-1000 metrissä. Sen alapuolella macchia on hallitsevaa, siitä ylöspäin metsät, jotka Korsikalla ovat pääasiassa mäntymetsiä (Estienne 1991: 181-185).


  Korsikan keskivuoristoa.

  L'Ospedalen metsää Etelä-Korsikalla.
 
Luonnonolojensa, erityisesti jylhyytensä, ansiosta Korsikalle on annettu epiteetti "Kauneuden saari" (l'Île de Beauté), jota toistetaan matkaoppaissa ja saarikuvauksissa. Matkaoppaassa Korsikan sanotaan olevan "vuori meren keskellä" (une montagne au milieu de la mer; Petit Futé 2001: 36). Adolphe Joanne (1893/1997) lainaa tohtori Bennet'tä kuvauksessaan Korsikasta toissavuosisadan lopulla, ja sanoo Korsikan olevan epäilemättä Välimeren kaunein saari. Kartalta katsoen hän sanoo sen näyttävän vuorten sekamelskalta (un chaos des montagnes; Joanne 1893/1997: 4-5).

Harva varmaan ryhtyy Korsikan kauneutta kiistämään. Itsekin olin viikossa jo aivan turtana toinen toistaan upeampiin vuoriin, pikkukyliin, jokilaaksoin ja vuoristojärviin. Järvetkin olivat keinotekoisuudesta huolimatta kauniita vuorten välissä. "Kauneuden saarelle" on nimityksenä myös historiallinen oikeutus, sillä kreikkalaisten sille aikoinaan antama nimi Kallista tarkoittaa "kaikkein kauneinta" (Petit Futé 2001: 40).

Charles Ducontant (1903/1999: 25) vertaa viime vuosisadan alun matkakertomuksessaan Korsikaa Sveitsiin, ja samassa alpiinisessa poimutuksessahan molempien vuoret ovat syntyneetkin. Ducontant pitää Korsikan kauneutta kuitenkin "villimpänä ja voimakkaampana" (d'une beauté plus sauvage et plus forte). Nykyiseen Korsikaan hän ehkä joituisi kuitenkin pettymään, sillä vaikka vuoret lienevätkin ennallaan, niin hotelliturismi, jota hän Sveitsin suhteen harmittelee, on tullut myös Korsikalle.

Luonnonoloilla on ollut vaikutuksensa myös Korsikan historiaan. Korsikan rauhattomuus johtuu varmasti ainakin osin siitä, että vuoret ja macchia-pensaikko ovat tehneet virkavallalta piiloutumisen helpoksi. Itse asiassa ranskan sanonta prendre le maquis tarkoittaa nimenomaan vastarintaliikkeeseen liittymistä. Vaikka Korsika ei yrityksistä huolimatta ole koskaan ollut varsinaisesti itsenäinen, niin vuorten ja macchian suojista se on pysynyt itsepäisenä ja hankalana alusmaana milloin millekin isäntämaalle. Valloittajat ovat pystyttäneet siirtokuntiaan rannikoille, ja esimerkiksi genovalaisten perustama Calvin kaupunki pysyi hyvin uskollisena isännälleen. Kaupunginportin ylle kaiverrettu lause "Civitas Calvi semper fidelis" muistuttaa tästä edelleen. Mutta sisämaan kylien Korsika ei ole ollut valloittajille ikinä helppo.

Historia -->
Ylös


  Kallioita lähellä Piscia di Gallun putousta Etelä-Korsikalla.