tiistai 15.5.
ETELÄ-KORSIKA

Heräsin aamulla noin klo 6 ja ajoin takaisin Coti-Chiavariin. Oli pilvistä, otin muutaman kuvan. Kiipesin läheiselle vuorelle, jonne johti polku. Valitettavasti sieltä ei saanut otettua hyvää yleiskuvaa kylästä, mutta kiipeäminen kannatti silti. Vuoren päältä olit komeat näkymät rannikolle, ja sen huipulla oli rauhallista istuskella.

Palattuani alas juttelin keskusraitilla yhden paikallisen miehen kanssa. Hän kysyi, olinko saanut hyviä kuvia. Raittia pitkin käveli myös joitakin turistin näköisiä ihmisiä. Olivat varmaan lähdössä kävelemään vuorille, kylän liepeiltä lähtee pari lyhyttä vaellusreittiä. Poistuessani kylästä etelään päin menevää tietä pitkin huomasin myös, että kylän reunalla on myös yksi hotelli.

Ajoin Filitosaan, jossa on esihistoriallisia raunioita. Tien varressa oli erilaisia ei-esihistoriallisen näköisiä markkinakojuja, ja maksullisia parkkipaikkoja. Päätin sittenkin olla menemättä raunioille. Kävisin sitten myöhemmin Alériassa, jossa on roomalaisaikaisia raunioita ja myös jokin esihistoriallinen kohde. Ja joka tapauksessa, nykyisyys kiinnostaa minua enemmän kuin menneisyys.

Bonifacion kaupunki sijaitsee todella upealla paikalla kallion päällä, meren rannalla. Vanha kaupunki on linnoitusmuurien ympäröimä. Kaupunki oli täynnä turisteja, enkä siksi viihtynyt siellä kovin kauaa. Ainoan kuvan taisin ottaa satamasta, Sardinian laivoista. Itse asiassa, vaikka kaupunki kaunis olikin, niin kauneinta siellä taisi olla parkkipaikan kopissa istuva tyttö: hyvin korsikalaisen näköinen, hymyili kauniisti eikä ottanut maksuakaan kuin tunnista (4F), vaikka toistakin oli kulunut jo melkein kymmenen minuuttia.

Korsikalaiset naiset ovat komean näköisiä: tummia ja voimakaspiirteisiä, vahvat nenät. Paikalliset on siksi helppo tunnistaa kadulla, joskin varmaan korsikalaisissa on paljon sellaisiakin, jotka eivät näytä tyypillisen korsikalaisilta.

Ajoin Bonifaciosta ensin Porto-Vecchioon ja sieltä sisämaahan. Pysähdyin L'Ospedalen patojärvellä ja tein myös parin tunnin metsäretken läheiselle Piscia di Gallun putoukselle. Hieno putous, viimeinen laskeutuminen putouksen juurelle oli aikalaista akrobatiaa kivien ja puunjuurten seassa. Valitettavasti aurinko oli ehtinyt jo kääntyä siten, että putous oli varjossa. Se olisi ollut varmasti vielä vaikuttavampi auringonvalossa.

Ajoin usean kylän halki (esim. Zonza, Quenza, Aullène...). Pienimmissäkin näytti olevan ainakin pari hotellia, ravintoloita räikeän värisine terasseineen ja kaduilla enemmän turistin kuin paikallisen näköisiä ihmisiä. Tämähän on kuin jokin Teneriffa! Eikä sesonkikauden olisi vielä pitänyt olla edes alkanut.

Otin kylässä kuvia melkein rullallisen. Kun tuli liian pimeää kuvaamiseen, menin paikalliseen baariin ja tilasin oluen. Sain pullon Heinekenia (15F). Juttelin terassilla kolmen paikallisen kanssa (isä, äiti ja teini-ikäinen tytär; olettaisin niin). Kysyivät, mistä olen, ja miksi kuljen kylässä ympäriinsä jalustan kanssa ottamassa valokuvia. Kerroin olevani suomalainen maantieteilijä.

Monet muutkin mocalaiset kyselivät kylässä kulkiessani, miksi heidän kyläänsä kuvailen, ja vaikuttivat olevan ylpeitä kylästään ja kehuivat sen kauneutta (myös se teini-ikäinen tyttö siellä baarissa). Yksi vanhempi mieshenkilö innostui kertomaan sota-ajasta ja siitä, kuinka Korsikalla siihen aikaan oli saksalaisia sotilaita. Kertoi myös erään kyläläisen olevan saksalaisen sotilaan äpärä. Italialaisia hän kehui hyväksi kansaksi, sillä he eivät hänen mukaansa halua sotia.

Ajoin pimeällä vielä läheiseen Olivesen kylään. Se on pienempi kuin Moca, samanlaista harmaata kiveä. Ei vaikuttanut yhtä kiinnostavalta. Ajoin muutaman kilometrin eteenpäin ja pysäköin auton.

Olin ottanut l'Ospedalen patojärvestä pari pulloa vettä mukaan. Pesin niillä hiukseni, aloinkin jo olla sen tarpeessa. Sen kummempaan suihkuun ei nyt ollut mahdollisuutta, mutta matkalla saa ollakin vähän rähjäinen. Kuulin kyllä lähistöltä joen äänen, mutta en lähtenyt pimeällä metsään sitä etsimään, vaikka minulla taskulamppu olikin mukana. Korsikalainen maasto on liian arvaamatonta. Kävelin tietä pitkin ja tähystelin jokea kohti taskulampulla. Lopulta sain sen näkyviin, eikä sinne ollut matkaa kuin 20 tai 30 metriä; lähes suoraan alaspäin. Palasin autolle ja kävin nukkumaan.