Matkapäiväkirja
<--   MA   TI   KE   TO   PE   LA   SU   -->

sunnuntai 20.5.
CALVI JA POISLÄHTÖ

Käyn aamulla suihkussa ja lähden hotellilta noin klo kahdeksan aikaan. Rinkan ja jalustan jätän hotellin vastaanottoon. Ajan auton Bastian lentokentälle ja palautan sen Hertzille. Kävelen kentältä Casamozzan rautatieasemalle (n. 6 km) ja otan sieltä junan Calviin (40 F reilialennuksella) klo 10.33.

Junamatka Casamozzasta Calviin kestää 2,5 tuntia (Bastiasta kolme tuntia), mikä on melkoisen kauan, sillä matkaa ei kuitenkaan ole kuin reilut 70 kilometriä (maanteitä pitkin, mutta ei rautatie paljon sen pidempi ole). Mutta junassa on paljon mukavampi matkustaa, kun ehtii katsella maisemia ja lukea karttaa samalla kun matka etenee. Lehmiä on edessä tälläkin matkalla, yksi jää melkein allekin.

Juna tulee Ponte Lecchiassa, jossa Ajacciosta päin tulevat vaihtavat junaa, aivan täyteen. L'Île-Roussesta ihmisiä tulee vielä lisää niin, että käytävätkin ovat täynnä seisojia. Kuuma ei onneksi ole, sillä on pilvinen päivä. Ponte-Leccian ja l'Île-Roussen välillä juna halkoo lähes asumattoman näköistä vuoristoseutua, ja maisemat ovat täälläkin mahtavat. Mutta mahtaviin maisemiinkin alkaa turtua, kun niitä on viikon katsellut eri puolilla saarta.

Juna tulee aikataulun mukaisesti Calvin alakaupunkiin. Kiipeän ylös vanhaankaupunkiin. Portille on Amerikan "löytämisen" 500-vuotisjuhlien kunniaksi vuonna 1992 pystytetty Kolumbuksen rintakuva, sillä calvilaisten mielestä Kolumbus oli calvilainen. Hänen synnyinpaikkaansahan ei varsinaisesti tiedetä, joten Calvikin lienee mahdollinen. Kaupungin sisäpuolella on mainoskyltti, joka mainostaa nettikahvilaa Maison Colombessa. Onko Kolumbuksen kotitalossa siis nykyisin nettikahvila? Mikäpä olisikaan parempi paikka maailmojen kohtaamiseen? Eksymiseenkin on virtuaalimaailmassa ihan yhtä hyvät mahdollisuudet kuin Kolumbuksella reaalimaailmassa.

Kolumbuksen väitetyn kotitalon kohdalla on jäljellä kuitenkin vain rauniot, nettikahvila on jossain toisessa, Kolumbuksen mukaan nimetyssä rakennuksessa. Unohdan kassini vahingossa Kolumbuksen kotitalolle, mutta siellä se portailla odottaa kun käyn sen noin vartin päästä hakemassa.

Aika junan saapumisesta sen lähtöön jäi reilu pari tuntia, mutta se riitti Calviin tutustumiseen oikein hyvin. L'Île-Roussessa olisi voinut kyllä pysähtyä myös, mutta se jää nyt vain junan ikkunasta nähtävästi. Raide kulkee kaupungissa tosin komeasti rantabulevardin ja hiekkarannan välissä, joten ainakin kaupungin paraatipuolen näkee junalla hyvin. Mutta ennen takaisinlähtöä käyn vielä ostamassa aseman vierestä jätskimyymälästä italialaistyyppistä jäätelöä. Siellä kun näyttää olevan nuori korsikalaisnainen sitä myymässä.


  Kolumbuksen muistomerkki lähellä Calvin kaupunginporttia.
 
Calvin rautatieasemalla on SNCF:n lippuautomaatti, mutta siitä ei voi ostaa Korsikan rautateiden lippuja, vain manner-Ranskan. Ostan siis lippuni Bastiaan lipputiskiltä (48 F alennuksella). Juna on taas täpötäysi l'Île-Rousseen asti, mutta siellä väljenee sen verran, että kaikki saavat istumapaikan. Kyytiin nousee nuutuneen ja likaisen näköinen nuori nainen, ulkomaalainen kuten minäkin. Jää vain harmittavan kauaksi istumaan. Häneen voisi tehdä tuttavuutta Bastiassa, jos hän tulee sinne asti. Valitettavasti hän jäi pois jo Ponte Lecciassa ja vaihtoi Ajaccion suuntaan menevään junaan.

Juna tulee Bastiaan puoli seitsemän jälkeen, vain muutaman minuutin myöhässä. Aikaa laivan lähtöön on siis neljä tuntia. Käyn syömässä, tällä kertaa italialaisittain pastaa, mutta onhan Italia itse asiassa lähempänä kuin (manner-) Ranska. Haen tavarat hotellista ja kävelen satamaan. Laivaan pääseekin sisään jo puolitoista tuntia etuajassa. Laivalla tutustun lontoolaistyttöön, joka on ollut Cortessa englanninopettajana. Ihan mukavan oloinen ihminen, vaikka onkin blondi. Matkalla myös Avignoniin. Joku laivan kansipoika käy vähän väliä sen luona kyselemässä milloin mitäkin; blondeilla taitaa olla näillä leveyksillä kysyntää. Laiva on sama "Mega Express" kuin tullessakin, ja niiden lepotuoleista oli esim. Viking Linella varaa ottaa vähän mallia (mutta ei hinnoitteluperiaatteista...).

Toulonissa maanantaiaamuna rinkkani revähti sitten lopullisesti, ja kaikki remmit irtosivat. Onneksi sitä ei tarvinnut paljon enää kantaa, siirtää vain junasta toiseen. Seuraavalle matkalle lienee hankittava uusi rinkka.

<--   MA   TI   KE   TO   PE   LA   SU   -->

  Risteilyalus ankkurissa Calvin edustalla.