Matkapäiväkirja
<--   MA   TI   KE   TO   PE   LA   SU   -->

perjantai 18.5.
CAP CORSE

Ajoin aamulla takaisin Borgoon ja otin lisää kuvia. Päivänvalossa ihmisetkin ovat paljon uteliaampia, ja tulevat kyselemään kuin Mocassakin. Edellisen illan varauksellisuus on kaikonnut. Eräs vanhempi naishenkilö kertoo minulle ystävällisesti, että Korsikalla on kauniimpiakin kyliä, ei kannata Borgoa kuvata. Samanikäinen mieshenkilö nähdessään minut kameran kanssa pyytää minut kotinsa kellariin, jossa hänellä on laatikoittain hänen itse ottamiaan kuvia. Mies tuntuu ihastuneen panoraamoihin, hänellä on paljon monesta eri kuvasta yhdistettyjä laajoja panoraamaotoksia. Todella hienoja kuvia, taitava kuvaaja. Mies kertoi olevansa puoliksi ruotsalainen, mutta ei kuitenkaan onneksi intoudu puhumaan ruotsia, vaan kertoi tarinoitaan selvällä ranskalla. Kovin paljon hän ei kuitenkaan ehtinyt jutustelemaan, sillä hän oli lähdössä puolen tunnin päästä Pariisiin.

Jätin Borgon ja suuntasin St. Florentiin. Ostin kaupasta patonkia ja salamia, ja pidin ruokatauon autossani. Koska löysin autolle varjoisan paikan, niin pidin samalla myös siestan ja otin päivätorkut. Sen jälkeen kävin kävelyllä St. Florentin vanhassakaupungissa.

St. Florentista jatkoin pohjoiseen kohti Cap Corsen niemimaata. Nonzan kylän jälkeen näin alhaalla merenrannassa valtavan tyhjän hiekkarannan, ja päätin laskeutua sinne. Jätin auton parkkiin, ja laskeuduin rantaan polkua pitkin. Koska näin, että alas laskeutuu joki, otin mukaan myös pari tyhjää vesipulloa iltasuihkua varten. Alhaalla huomasin, ettei ranta ollutkaan hiekkainen, vaan se muodostui pienistä kivistä. Eikä se ollut aivan tyhjäkään, muutama auringonpalvoja loikoili sen reunalla. Menin joen uomalle, ja istuskelin jonkin aikaa siellä puiden varjossa. Ja täytin vesipullot.


  Cap Corsen niemimaan länsirannikkoa Nonzan kylän pohjoispuolella.
 
Jatkoin Cap Corsen länsirantaa pohjoiseen, mutta en mennyt ihan ylös asti, vaan käännyin Pinon kylän kohdalla sisämaahan. Pysähdyin Pyhän Lucian kappelilla, se vaikutti rauhalliselta paikalta syödä eväitä. Paikalle saapui kuitenkin bussilastillinen saksalaisia eläkeläisiä. Kappelin yllä näkyi Senecan torni (Tour de Senèque), joka vaikutti olevan sen verran korkealla, etten arvellut sen kiinnostavan eläkeläismatkustajia. Niinpä päätin kiivetä sinne.

Tornin juurella koitti pettymys. Itse torniin ei päässyt kiipeämään. Tornissa ei ollut yhtään aukkoa sisään, eikä sen päälle myöskään johtanut portaita. On sen huipulle joskus täytynyt päästä, eihän tornin rakentamisessa muuten mitään mieltä olisi. En kuitenkaan päättänyt kokeilla seinäkiipeilijän taitojani, vaan jättäydyin suosiolla tornin juurelle. Näköalat olivat komeat sieltäkin. Olin ottanut mukaan myös kirjan, ja niinpä sain luettua pari tuntia fenomenologian tenttiin.

Lähdin laskeutumaan tornilta joskus klo 18 aikoihin, ettei tarvitsisi pimeällä kavuta jyrkkää rinnettä pitkin. Ajoin auton niemen itärannalle ja laitoin sen parkkiin Lossen tornin (Tour de Losse) viereiselle parkkipaikalle. Ompelin rinkkani hajonneet remmit takaisin paikoilleen, ja tein alustavan pakkauksen sunnuntaita varten. Luin auton sisälampun valossa vielä vähän lisää fenomenologiaa, pesin jälleen hiukseni ja kävin etupenkille nukkumaan.

<--   MA   TI   KE   TO   PE   LA   SU   -->

  Näkoala Senecan tornin juurelta.