Moca

Moca ei ole pitkällä Coti-Chiavarista, linnuntietä kylien välissä on matkaa noin 20 km. Välissä on kuitenkin Pennentin vuorijono, joka erottaa laaksossa sijaitsevan Mocan merestä. Siksi Moca on selkeämmin sisämaan kylä kuin Coti-Chiavari. Mocasta on kuuden kilometrin matka läheiseen Petreto-Bicchisanon kaupunkiin. Ajaccioon on valtatietä pitkin matkaa noin 38 kilometriä.

Moca on tiiviimmin rakennettu kuin Coti-Chiavari, mutta ei niin tiivis kuin mone vuorten laella sijaitsevat korsikalaiskylät. Laaksossa rakennusten sijoittelu on ollut vapaampaa, ja talojen väliin jää myös pihoja. Useimmat rakennukset ovat kaksi- tai kolmekerroksisia, ja ne on kaikki rakennettu samasta harmaasta kivestä, mikä antaa kylälle yhtenäisen ilmiasun.

Kylän selkeä keskuspaikka on sen keskusaukio Petreto-Bicchisanoon, Oliveseen ja viereiseen Croceen johtavien teiden risteyksessä. Aukion ympärillä on kivisiä penkkejä, joilla istuu päiväsaikaan kylän miehiä viettämässä aikaansa. He vaihtavat penkiltä toiselle auringon mukaan pysytellen aina varjoisalla puolella. Aukion keskellä, maamerkkinä, on kaivo.

Kylän toinen maamerkki on sen kirkko. Kapeat, mutkittelevat tiet johtavat keskusaukiolta kirkon suuntaan, ja useista kohdista avautuu näkymiä kirkolle päin. Joillekin kylän teistä kirkon torni muodostaa näyttävän päätykuvion. Kylän tiiveimmin rakennettu osa jää kirkon ja keskusaukion väliin. Palvelut--kauppa, baari ja kunnantalo--ovat leveän sisääntulotien varressa keskusaukiolta Petreto-Bicchisanoon päin. Liikennettä hidastamassa pääraitilla on korotetut suojatiet. Moca olikin viereisen Crocen ohella ainoa paikkakunta, jossa Korsikalla oleskellessani havaitsin korotettuja suojateitä. Vaatimattomampia hidastepatteja oli muidenkin kylien raiteilla.

Moca jäsentyy siten kolmen elementin ympärille. Leveä kylänraitti johtaa kohti kylän keskusaukiota. Toiseen suuntaan aukiolta on kylän kirkko, jonka tornin voi nähdä lähes kaikkialla kylässä. Kylän palvelukeskus on siten kylänraitti, ja maamerkki kirkon torni. Näinhän asian laita oli Coti-Chiavarissakin. Mutta Mocassa on lisäksi keskusaukio, joka yhdistää kirkon ja raitin, ja kokoaa kylän yhdeksi paikaksi. Se on Mocan symbolinen, ja ainakin osalle kyläläisistä myös sosiaalinen, keskus.


  Mocan kylä.
Lisää kuvia Mocasta | Pysäytä
 
Pari kilometriä Mocasta, kapeata tietä ylös vuoren rinnettä pitkin, on pikkuruinen Crocen kylä. Se on kuin Moca minikoossa paitsi, että se sijaitsee ylhäällä vuoren rinteellä. Kylän halkaisee yksi, Mocasta Aullèneen päin johtava tie. Crocen kohdalla tie tekee yhden monista mutkistaan, ja tässä mutkassa on Crocen pieni keskusaukio. Myös siellä on kaivo ja penkkejä ympärillä, joskaan varjoista paikkaa sieltä on vaikeampi löytää. Käydessäni Crocessa keskiviikkoaamupäivänä penkeillä ei siten ollutkaan ketään istumassa.

Crocessa kirkko ja keskusaukio eivät muodosta samanlaista jänniteakselia kuin Mocassa, sillä Crocen kirkko on aivan aukion reunalla. Siten kirkko ja aukio muodostavat yhdessä kylälle selkeän keskuksen. Mitään palvelukeskusta kylässä ei ole, palvelut on haettava Mocasta tai Petreto-Bicchisanosta. Kauppa-auto kylässä sentään käy.

Vaikka välillä vaikuttaa siltä, ettei Korsikalla niin pientä kylää olekaan, ettei se olisi oma kuntansa, niin Croce on samaa kuntaa Mocan kanssa. Kunnan nimessä, joka on Moca-Croce, kylien nimet esiintyvät yhdessä.


  Crocen kirkko ja keskusaukio.
 
Moca on lämminhenkinen kylä. Osittain se johtuu kylän arkkitehtuurista. Kylän mittakaava on inhimillinen. Myös harmaa graniitti, josta kylän kaikki talot on tehty, antaa rosoisena kylälle sympaattisen tunnelman. Vaikka talot ovatkin kaikki erilaisia ja persoonallisia, niin yhteinen rakennusmateriaali saa ne kuulumaan yhteen. Myös kylän uudempi, todennäköisesti 1900-luvulla rakennettu osa kylän pääraitin varrella on samasta kivestä rakennettu, mikä liittää uuden ja vanhan yhdeksi kokonaisuudeksi.

Lämminhenkisyys tulee myös siitä, että kylässä on elämää. Vaikkei Moca erityisen vilkas kylä olekaan, niin sen kaduilla liikkuu kuitenkin kyläläisiä. Osa istuu talonsa edessä kivipenkillä--monen talon edessä jalkakäytävällä on penkki--tai keskusaukiolla viettämässä aikaansa. Myös vierailijan kylä ottaa lämpimästi vastaan. Mocasta puuttuvat turisteille suunnatut hotellit ja ravintolat, eikä tulijaan siksi ehkä suhtauduta pelkkänä kävelevänä lompakkona. Kyläläiset tervehtivät raitilla ja tulevat kysymään, mistä vieras on tullut. Keskusaukion reunalla on, kuten Coti-Chiavarinkin pääraitin varrella, sodissa kaatuneiden muistotaulu. Mocan taulussa on kuitenkin yllättävän vähän nimiä. Kävikö Mocan pojilla hyvä tuuri, vai onnistuivatko he välttämään kutsunnat? Toisaalta, ehkä Moca on kasvanut vielä sodan jälkeen. Toissavuosisadan lopulla Moca-Croce oli 761 asukkaallaan yli puolet Coti-Chiavaria pienempi kunna (Joanne 1893/1997: 59). Mutta siihen aikaanhan kylien piti olla jo tyhjentymässä rannikolle. Toisaalta, keskusraittia reunustavat talot saattaisivat hyvinkin olla peräisin sodan jälkeiseltä ajalta. Ehkä ihmiset ovat laskeutuneet alas vuorilta, lähemmäksi peltojaan. Laaksokylän on joka tapauksessa ollut helpompi laajentua kuin vuoren laelle rakennetun kylän.

Borgo -->
Ylös