Matkapäiväkirja
<--   MA   TI   KE   TO   PE   LA   SU   -->

Maanantai 14.5.
MANTEREELTA KORSIKALLE

Tulin yöjunalla Argelès-sur-Meristä (Cerbèren kautta) Touloniin. Otin paikan amerikkalaisen reilaajaporukan takaa. Arvelin, että jos junassa on joku toisten tavaroista kiinnostunut, niin amerikkalaisten hienot merkkireput herättänevät enemmän kiinnostusta kuin minun toistakymmentä vuotta vanha hajoamispisteessä oleva rinkkani. Kameralaukun jätin jalkoihini, kangaskassin taakse, ja jalustan piilotin ylähyllylle rinkan taakse.

Juna oli Toulonissa aamukuudelta, noin vartin myöhässä. Laivan lähtöaika satamasta on klo 8.30, joten ei mitään kiirettä. Laivamatkan listahinta (119 F) ei pitänyt ihan paikkansa. Kun hintaan lisättiin verot, satamamaksut ja pakolinen lisähinta istumapaikasta, niin hintaa kertyi 244 F. Hinta siis yli tuplaantui! Lipun ostaminen Ajaccioon sujui muuten ihan mallikkaasti, kun tulin Argelès'ssa kysyneeksi Stephanielta kuinka "Ajaccio" lausutaan. Se kun ei oikein kuulosta sen enempää ranskalta kuin italialtakaan. Ranskan lausumissääntöihin se sitten näköjään kuitenkin sovitetaan. Corsica Ferries -yhtiön upouusi "Mega Express" -alus vie perille viidessä ja puolessa tunnissa.

Lueskellessani Lyonista ostamaani Petit Futén Korsika-opasta olen tarkoituksella sivuuttanut Ajaccio-osuuden, enkä myöskään ole tutustunut kaupungin karttaan. Haluan saapua kaupunkiin mahdollisimman vähin ennakkokäsityksin, ja katsoa millaisena sen löydän. Satamaan tullessani jätän rinkkani säilytykseen, ja lähden kävelemään kaupungille. Päätän kääntyä joka kadunkulmasta siihen suuntaan, joka vaikuttaa houkuttelevimmalta, ja katsoa, mihin päädyn.


  Ajaccion kaupunki mereltä nähtynä.
 
Ensimmäinen näkymä terminaalirakennuksesta ulos tullessa on tympäisevä. Vastapäätä on steriilin näköinen kauppakamarin rakennus, joka peittää koko näkymän. Vasemmalla on rakennustyömaa, oikealla satamalaitureita. Käännyn oikealle, mutta heti kauppakamarin rakennuksen takaa kääntyy pienempi katu takavasempaan. Se näyttää siltä, että se voisi viedä kaupunkiin (tähän päätelmän vaikutti tosin todennäköisesti myös se, että tullessani laivalla satamaan olin kannelta nähnyt vanhankaupungin olevan kyseisessä suunnassa; hassua muuten, ettei satamaterminaalilta ulostullessa ollut opasteita mihinkään suuntaan).

Katu mutkittelee hieman, ja sen varrella on todennäköisesti 1900-luvun alkupuolella rakennettuja taloja. Katutasossa on joitakin liikkeitä ja ravintoloita, ja kadun varrella on yksi tasokkaan näköinen pikkuhotelli. Puolivälissä katua vasemmalle puolelle aukeaa aukio, joka ranskalaiseen tapaan on täynnä pysäköityjä autoja. Aukio avautuu satamalaiturille asti, ja sen yli voi nähdä satamassa olevia laivoja.

Katu päättyy puiden reunustamalle esplanadi-tyyppiselle kadulle (rue Notre Dame). Keskellä on jalankulkutila ja lehtikioski. Vasemmalla katu näyttää pian päättyvän satamalaituriin, oikealla se jatkaa ylös mäelle. Lähden keskikäytävää pitkin oikealle. Saavun suurelle aukiolle (Place de Gaulle). Tämä näyttäisi olevan kaupungin keskusaukio. Hyvä, että kaupungilla on sellainen. Se tekee kaupungista paikan, toimii paikan eri osat yhdistävänä kiinnepisteenä. Päätän kävelyn tähän, istun aukiolle ja ryhdyn tutkimaan kaupungin karttaa.


  Rue Notre Dame, Ajaccio.
 
Kiertelin kaupungilla ja katselin hotellien hintoja. Kalliiksi tulevat yksi matkustaessa, hinnat olivat 250--400 F/yö. Päätin palata alkuperäiseen suunnitelmaani, ja vuokrata auton. Vuokrasin sen Hertziltä, koska siellä kelpasi Diners: 1575 F/viikko. Neljäksi päiväksi olisi maksanut aivan saman.

Sain autoksi sinisen Peugeot 106:n. Ajoin satamaan, otin rinkkani ja suuntasin ulos kaupungista. Kauhea ruuhka. Lähdin liikkeelle noin klo 18, ja kun olin lopulta ulosmenotiellä, niin kello oli jo 19.15. Eikä Ajaccio ole mikään iso kaupunki.

Lähdin ajamaan rantatietä pitkin etelään päin. Käännyin kuitenkin sisämaahan kohti Coti-Chiavarin kylää. Matkalla pysähdyin vanhan rangaistuslaitoksen (pénitencier) raunioilla, mutta en ottanut kuvaa kuin yhdestä ulkorakennuksesta, koska alkoi olla jo niin hämärä. Jatkoin kylään. Kaunis, pieni kylä. Kirkko on hienolla paikalla jyrkänteen reunalla. Otin yhden öisen kuvan jalustalla ja kuuntelin lintujen laulua. Vilkaisin kylän ainoan ravintolan ruokalistaa, mutta se oli sen verran kallis, etten jäänyt sinne. Selvästi turisteille suunnattu. Mutta kylään päätin palata vielä aamulla uudestaan.

Palasin vähän matkaa Ajaccion suuntaan ja pysähdyin levikkeelle, jonka olin huomannut jo kylään tullessani. Pysäköin auton siihen, kirjoitin tämän tekstin, kääriydyin mukaan ottamani pussilakanan sisään ja kävin nukkumaan. Kello oli noin 22.30.

<--   MA   TI   KE   TO   PE   LA   SU   -->

  Coti-Chiavarin kylä.