Matkapäiväkirja
<--   MA   TI   KE   TO   PE   LA   SU   -->

keskiviikko 16.5.
KESKI-KORSIKA

Yöllä tuli kylmä, olinhan vuoristossa. Lähdin liikkeelle klo 3.30, ja lähdin ajamaan alaspäin. Valitsin Ajaccioon johtavan valtatien, koska se näytti laskeutuvan nopeimmin. Harmi, ettei kartassani ollut korkeuskäyriä merkattuna. Jäin loppuyöksi tienvarren taukopaikalle nukkumaan.

Herättyäni tapasin parkkipaikalla putkimiehen, joka oli vaihtamassa työhaalareita päälleen. Hän oli seurallisella päällä, ja kyseli paljon. Juttelimme jonkin aikaa, ja sen jälkeen hän lähti jatkamaan matkaa. Minä jäin aamuaurinkoon kirjoittelemaan muistiinpanoja edellisen päivän tapahtumista.

Lähdin taas liikkeelle noin klo 9, ja ajoin takaisin Mocaan. Otin lisää kuvia, tällä kertaa päivänvalossa. Paikalliset tervehtivät kuin vanhaa tuttuaan; hauska palata paikkaan, josta jo tuntee ihmisiä. Eräs naishenkilö kertoi matkustelleensa Pohjoismaissa, ja mainitsi mm. vierailleensa Joulupukin pajakylässä Rovaniemellä pari vuotta sitten.

Useat kyläläiset suosittelivat minulle vierailua läheisessä Crocen kylässä, joten lähdin käymään siellä. Matkaa kylien välillä on vain noin pari kilometriä. Croce on samaa harmaata kiveä kuin Mocakin, paljon pienempi vain ja ylempänä vuoren rinteellä. Kaunis pieni kirkko. Kauppa-auto oli juuri käymässä kylässä.


  Kauppa-auto käymässä Crocen kylässä.
 
Jatkoin matkaa eteenpäin ja päätin suunnata sisämaan kautta Cortea kohti. Suuntasin Bastelicaan, mutta ajoin valtatietä liian pitkälle ja päädyin melkein Ajaccioon asti. Yksin autoillessa on hankala lukea karttaa. Ajoin sitten Bastelicaan Bastelicaccian kautta. Virhe oli oikeastaan onneksi, sillä tulin nyt ajaneeksi Prunelli-joen vartta pitkin, ja näin samalla harvinaisen kauniin vuoristojärven. Sekin on tosin tekojärvi, patoallas.

Bastelican jälkeen tie nousee jyrkästi ylöspäin, 1193 metriin. Ylöspäin tie on hyväkuntoinen, mutta vastarinnettä alas laskeutuva tie on aivan järkyttävän huonossa kunnossa. Täynnä kuoppia ja irtokiviä, ei päällystettä, kaide vain siellä täällä ja tien vieressä useamman sadan metrin pudotus. En kuitenkaan viitsinyt kääntyä takaisin, vaan jatkoin varovasti eteenpäin. Liikennemerkin mukaan tie jatkuisi tällaisena vain neljä kilometriä. Taival on varmaankin matkani hitain, mutta selvisin silti alas asti. Vasta siellä tulen katsoneeksi kartan legendasta, mitä ne kummalliset kyseisen tien kohdalle piirretyt punaiset pallukat tarkoittavat: kulkukelvotonta.

Päätiekin on mutkikas, mutta sentään hyväkuntoinen. Vasemmalla puolella näkyvät korkeat, lumihuippuiset vuoret, ja itse tiekin kulkee melko korkealla. Ajan kohti Cortea, muttakäännynkin matkalla kohti Alériaa. Iltapäivästä olisi sopivasti aikaa käydä katsomassa ne roomalaiset rauniot. Tutustun museoon, jossa on paljon vanhoja ruukkuja niin kuin museoissa yleensäkin. On siellä myös muutama ihan kiintoisa kartta, joissa esitetään antiikin ajan kauppareittejä ja Korsikan asemaa niissä. Ruukkukokoelmassa on esillä myös esiroomalaisen ajan jäämistöä.

Museo on genovalaisten rakentamassa linnoituksessa, ja roomalaisrauniot ovat siitä noin parinsadan metrin päässä. Eipä Aléria ole silloin kauhean suuri ollut, mutta mahtipontisen oloisesti rakennettu kylläkin monine pylväskäytävineen. Käyn myös Alérian hiekkarannalla kartuttamassa hiekkakokoelmaani.


  Prunelli-joen tekojärvi ja Tollan kylä.

  Alérian raunioita.
 
Ajoin illaksi Corteen. Kävin kirjakaupassa ostoksilla. Ostin Astérix en Corse -sarjakuvan (56 F, kovakantinen) sekä kaksi uusintapainosta noin sata vuotta vanhoista pienistä Korsika-aiheisista kirjasista (15 F/kpl). Soitan isälle, sillä on hänen syntymäpäivänsä. Tutkin ravintoloiden ruokalistoja, sillä haluan tällä kertaa syödä kunnolla ja korsikalaisesti. Menen ravintolaan, joka tarjoaa kolmen ruokalajin korsikalaisateriaa. Viinin kanssa hintaa tulee 96 F. Ja tarjoilijana on kaunis nuori korsikalaisnainen. Itse ruoka olisi voinut yhtä hyvin olla suomalaista kotiruokaa, paitsi että tagliatellen tilalla olisi silloin varmaan ollut perunaa. Mutta lihaa ja ruskeaa kastiketta siinä pääasiassa oli. Oli se ihan hyvääkin.

Poistuin ravintolasta noin klo 23 aikaan ja kiertelin kaupungilla. Kummoista yöelämää ei näyttänyt olevan käynnissä, vaikka Corte on sentään yliopistokaupunki. Keskiviikko ei taida Korsikalla olla menoilta. Palasin autoon, ja luin Asterixia. Sehän kertoo nykypäivän Korsikasta, vaikka onkin sijoittuvinaan roomalaisaikaan. Ainakin ihmiset vaikuttavat juuri siltä, mitä he ovat nykyäänkin. Asterix onkin varmaan paras matkaopas Korsikan-matkalle.

Corte on korkealla, korkeammalla kuin Moca, jossa olin edellisen yön. En viitsinyt lähteä ajamaankaan pitkälle, ja jäinkin tällä kertaa yöksi kadun varteen aivan kaupungin keskustan tuntumaan. Kömmin takapenkille, jottei minua huomaa niin selvästi. Viileästä on hyötyäkin, hengitys huurrutti ikkunalasit niin, ettei sisään enää nähnyt.

<--   MA   TI   KE   TO   PE   LA   SU   -->