Oikealla asialla

Oikealla asialla -verkkoloki on lakannut ilmestymästä syyskuussa 2005. Lokissa ilmestyneet merkinnät on arkistoitu tänne. Nykyisin lokin kirjoittaja Niko Lipsanen kirjoittaa blogeihin Aiheita ja Lipsanen & Ruso.

« Edellinen | Arkisto | 2005 | Seuraava »

Ympäristöverotus ja ympäristöhaittojen markkina-arvot | 25.1.2005

Ympäristöverotuksesta olen kirjoittanut jo aiemminkin. Nähdäkseni Suomessa voitaisiin laskea ja yksinkertaistaa työn verottamista huomattavastikin ja siirtää painopistettä luonnonvarojen käytön ja saastuttamisen verottamiseen. Tämä ohjaisi kulutusta materiavaltaisista tuotteista työvaltaisiin, kuten palveluihin. Lisäksi se tehostaisi luonnonvarojen käyttöä ylipäänsä.

Verotus on tietysti eräänlainen markkinahäiriö, mutta ei yhtä paha kuin normiohjaus. Verotus antaa hinnan sellaisille asioille, joilla sitä ei muuten välttämättä ole, kuten saastuttaminen. Hintojen ohjaava vaikutus on markkinoilla tehokkaampi tapa vähentää päästöjä kuin normiohjaus, koska se antaa markkinoiden käyttää rajallisia resursseja juuri siellä, missä ne ovat tehokkaimmillaan.

Parempi ratkaisu tietysti olisi, jos erilaisille ympäristöhaitoille olisi olemassa markkina-arvot, eikä verotuksen kautta tapahtuvaa ohjailua tarvittaisi. Se olisi parempi ratkaisu jo pelkästään siksi, että todennäköisesti markkinahinnat olisivat huomattavasti korkeampia kuin mihin poliittisesta kädenväännöistä riippuvaisilla ympäristöveroratkaisuilla ikinä päästään. En vain tiedä, kuinka se käytännössä olisi mahdollista. Joidenkin libertaristien mielestä näin ilmeisesti tapahtuisi, jos kaikki resurssit olisivat yksityisessä omistuksessa, mutta esimerkiksi ilmakehän yksityistäminen kuulostaa ainakin minun korvaani varsin epätodennäköiseltä ajatukselta.

Toinen vaihtoehtoinen tapa löytää ympäristöhaitoille markkina-arvot voisi olla globaali velvollisuus korvata aiheuttamansa vahingot. Tällöin kaikki ympäristövaikutukset pitäisi vakuuttaa tai rahastoida, ja näistä varoista korvattaisiin toiminnan aiheuttamat vahingot. Käytännössä tämäkin lienee mahdotonta, koska esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat globaaleja eikä useinkaan voida olla varmoja, mitkä nimenomaiset haitat ovat juuri ilmastonmuutoksen aiheuttamia saati sitten pystytä määrittämään ilmastonmuutokselle korvausvelvollisia syyllisiä. Ensimmäiset ilmastonmuutosoikeudenkäynnit ovat kuitenkin jo käynnistyneet.

Ei ympäristöverotuskaan ongelmaton ratkaisu ole. Se, ettei poliittisesti liene mahdollista asettaa veroja tarpeeksi korkeiksi ei ole ainoa epäkohta. Ongelma on myös se, että verotuksen kautta edunsaajina eivät yleensä ole ne, jotka haitoista joutuvat kärsimään. Saastuttaja maksaa, mutta se ei välttämättä ilahduta sitä, joka saastuttamisesta kärsii. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen kärsijät ovat pääasiassa kehitysmaissa, mutta Suomessa kerätyt ympäristöverot jäävät pääasiassa tänne. Verotuksella onkin lähinnä ohjaileva vaikutus: kun saastuttaminen maksaa, niin toiminta tehostuu ja saastuminen vähenee.

Mahdollisia keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ovat siis lähinnä ympäristöverotus ja normiohjaus, joista verotus on parempi, koska se jättää markkinoille vapaammat kädet vähentää päästöjä siellä, missä se on tehokkainta. Muut vaihtoehdot vaatisivat niin suuria yhteiskunnallisia muutoksia, että niihin meillä ei ole enää aikaa. Erään arvion mukaan aikaa ei enää ole ehkä kuin kymmenisen vuotta, ja sen jälkeen olla pisteessä, jossa ilmastonmuutokselle ei ole enää mitään tehtävissä. Aikaa ei siis ole käytettävissä laajoihin yhteiskunnallisiin kokeiluihin, vaan on hyödynnettävä sitä keinovalikoimaa, joka meillä jo on käytettävissä.

Itse asiassa se, että aikaa taitekohtaan olisi vielä kymmenisen vuotta, on itse asiassa huojentava tieto: olin ehtinyt pelätä, että taite olisi jo takanapäin. Nyt on siis vielä kymmenkunta vuotta aikaa toimia, ja siinä ehtii paljon.

Markkinoita vastaan ei kannata ryhtyä taistelemaan, se on Don Quijoten taistelua tuulimyllyjä vastaan. Tehokkaampaa on kääntää niiden voima omalle puolelle. Siksi ympäristöverotuksella on määriteltävä hinta niille haitoille, joita markkinat eivät nykymuodossaan hinnoittele. Markun pessimismistä huolimatta luotan siihen, että markkinat ovat kykeneviä kehittämään vaihtoehtoisia energiamuotoja, jos vain fossiilisten polttoaineiden hintoja ei pidettäisi keinotekoisesti alhaisina. En tiedä mihin muuhunkaan voisi luottaa, sillä paljon muita vaihtoehtoja en näe kuin uusiutuvien energiamuotojen voimakkaan kehittymisen yhdistettynä massiiviseen energiansäästöön. Teknologiaankaan ei pidä luottaa liikaa, mutta lyhyellä aikavälillä uskon enemmän sen kuin yhteiskunnan kehittymiseen.

Aihepiiri: Talous ja globalisaatio, Ympäristön tila

Kommentit

Arkistoitujen merkintöjen kommentointi ei ole enää mahdollista.

tmh 25.2.2005: Verojen määräytyminen

Mitä jos haittaverot määräytyisivät kansanäänestyksellä, esimerkiksi mediaantuloksen kautta?

nlipsane 26.2.2005:

Periaatteessa miksi ei, mutta en silti tiedä, olisiko se paras tapa. Monet varmasti yrittäisivät spekuloida äänestämällä korkeampaa tai alhaisempaa veroa kuin mitä muutoin kannattaisivat, joskaan mediaaniin tuo ei samalla tavalla vaikuta kuin keskiarvoon. Mutta kuvaako mediaanitaso sitten äänestäjäkunnan tahtotilaa?

Ongelmallista on myös se, että ympäristöhaitat esimerkiksi ilmastonmuutoksesta todellakin kohdistuvat kehitysmaihin ennemminkin kuin teollistuneisiin länsimaihin, jotka taas ovat ongelman pääaiheuttaja. Siksi täällä tuskin ollaan valmiita riittävän korkeisiin ympäristöveroihin, koska ongelmat näkyvät pääasiassa muualla.

Ylös | Oikealla asialla | 2004 | 2005

Arkisto

Aihepiirit

Linkit


Domnik.net

Get Opera! width=

Stats