Oikealla asialla

Oikealla asialla -verkkoloki on lakannut ilmestymästä syyskuussa 2005. Lokissa ilmestyneet merkinnät on arkistoitu tänne. Nykyisin lokin kirjoittaja Niko Lipsanen kirjoittaa blogeihin Aiheita ja Lipsanen & Ruso.

« Edellinen | Arkisto | 2005 | Seuraava »

Lasten tekemisen itsekkyys | 26.7.2005

Jatkan edellisessä kirjoituksessa käsittelemääni lisääntymisteemaa. Yleisin syytös tuntuu olevan, että vastapuoli on itsekäs - oli kyse sitten lisääntyjistä tai lisääntymättömistä. Lisääntymiskeskustelu ei toki ole pelkkää väittelyä osapuolten itsekkyydestä, mutta usein se siihen menee.

Helpointa olisi tehdä kuten sovitteluun taipuvaiset ihmiset tekevät ja sanoa molempien valintojen olevan mahdollisia sekä itsekkäin että epäitsekkäin motiivein. Vaikka se triviaalisti olisikin totta (koska ihmiset harvoin viitsivät pohtia motiivejaan kovin pitkälle) en näe syytä latistaa keskustelua moisella yksinkertaistuksella.

Pro-lisääntyjät syyttävät vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkäiksi usein siksi, että nämä eivät halua käyttää aikaa, rahaa ja vaivaa jälkikasvun kasvattamiseen. Argumentti ei päde: voihan lapseton käyttää aikaa, rahaa ja/tai vaivaa jonkin muun asian puolesta. Ei liene mitään syytä, miksi tarmokkuus pitäisi suunnata juuri omaan jälkikasvuun. Tietysti jos joku ei tee yleensä mitään minkään muun kuin itsensä vuoksi häntä voidaan pitää itsekkäänä.

Pro-puoli on tietysti eri mieltä. Heidän mielestää yhteiskunta tarvitsee lisää lapsia. Väestö vanhenee ja jotkut pelkäävät suomalaisten tai jopa koko ihmiskunnan kuolevan sukupuuttoon. Viisi miljoonaa ihmistä, vaikka onkin alle promille koko maailman väkiluvusta, on sen kokoinen populaatio, ettei sen säilymisestä kannata olla huolissaan. Miljoonan suomalaisen raja taisi rikkoontua vasta 1812 ja vaikka väestö uudelleen laskisi sille tasolle eivät suomalaiset etnisenä ryhmänä silti olisi uhattuna.

Vähintäänkin pro-puolta huolestuttaa, kuka joskus maksaa heidän eläkkeensä (mikä tosin on itsekäs motiivi). Vastaus: he ja me itse. Suurten ikäluokkien eläkkeiden maksajiksi nyt tehtävistä lapsista ei ole, sillä siinä vaiheessa kun he alkavat maksaa veroja suurten ikäluokkien aiheuttamat kulut ovat pääasiassa hautausmaiden ylläpitoa. Jos pro-lisääntyminen nousisi merkittäväksi kansanliikkeeksi ja alkaisi uusi vauvabuumi, niin seuraukset olisivat ikävää katseltavaa. Lyhyellä tähtäimellä siitä seuraisi dramaattinen huoltosuhteen lasku: yhtäaikaa suurten ikäluokkien eläköitymisen kanssa meillä olisi hoidettavanamme, kasvatettavanamme ja koulutettavanamme kasvava määriä lapsia. Vanhukset eivät eduistaan luopuisi, joten kustannukset olisivat poissa työssäkäyvien lompakoista paitsi korkeampana verotuksena myös heikentyneinä palveluina.

Pidemmällä tähtäimellä seuraukset olisivat vieläkin dramaattisempia. Maailmassa nyt vain on liikaa ihmisiä. Väestönkasvu on suurinta kehitysmaissa, mutta vauraissa teollisuusmaissa lasten ympäristövaikutukset ovat suuremmat. Ympäristön kannalta ei ole olennaista, kasvaako luonnonvarojen kulutus lisääntyvän ihmismäärän vai tuhlailevamman elämäntavan takia. Sekä väestönkasvu että kulutustason nousu on saatava kääntymään laskuiksi ja mitä pikimmin sen parempi.

Talouden lainalaisuudet saattavat vaatia kasvua, mikä sinänsä ei ole haitallista niin kauan kuin se on vain numeroita. Mutta kun se realisoituu luonnovarojen käytön ja saastumisen kasvuna se joutuu kohtaamaan luonnon lainalaisuudet. Ympäristö on lopulta myös talouden edellytys, mikä usein tuntuu unohtuvan. Ympäristöpolitiikka on reaalipolitiikan kovin ydin. Jos ihmismäärän ja kulutuksen kasvua ei saada pysäytettyä on meidän pian lähetettävä puolet ihmiskunnasta etsimään josko sieltä Marsista sittenkin löytyisi vettä.

Lapsetonkin voi olla itsekäin perustein ja useimpien kohdalla näin lieneekin. Mutta oli syy mikä tahansa, niin lapsen tekemättä jättäminen on aina hatunnoston arvoinen asia. Lapsia kun ei nykytilanteessa voi tehdä kuin itsekkäistä syistä tai ajattelemattomuuttaan. Epäitsekkäitä tekoja ovat lähinnä lapsen tekemättä jättäminen, vaikka sellaisen haluaisi ja voisi saada (arvostan todella, jos joku päättää niin) tai sitten lapsen adoptoiminen, jos kuitenkin päätyy hankkimaan lapsen.

Tässä vaiheessa pro-lisääntyjät usein joko pitävät ympäristönäkökulmaa haihatteluna tai sanovat kasvattavansa lapsensa niin hyvin, että ehkä hänestä vielä kasvaa merkittävä ympäristövaikuttaja (tämän argumentin on oikeasti esittänyt useampikin henkilö). Ympäristöajattelu ei kuitenkaan liene periytyvää, joten yhtä hyvin voi kasvattaa adoptiolapsen. Jotkut kuitenkin haluavat kaikesta huolimatta omia geenejään kantavan jälkeläisen. Niinpä. Kyllähän ihmiset haluavat kaikenlaista. Mutta turha väittää, ettei se olisi itsekästä.

Lopuksi minua syytetään syyllistämisestä (myös ne, jotka ovat itse sanoneet lapsettomia itsekkäiksi). Saahan sitä syyllistyä, jos siltä tuntuu. En kuitenkaan usko, että monikaan tämän luettuaan syyllisyyttä tuntee. Ihmiset ovat hyviä sivuuttamaan itsensä kannalta kielteiset argumentit. Ainakaan ne, jotka syyttävät syyllistämisestä, eivät syyllisty. Jos joku puoltaan vielä päättämättön pysähtyy ajattelemaan, on tämä kirjoitus tehtävänsä tehnyt. Ja jos yksikin lapsi tämän kirjoituksen ansiosta jäisi syntymättä, olisi tämän kirjoittaminen yksi merkittävimmistä ympäristöteoistani.

Aihepiiri: Yksilön valinnat

Kommentit

Arkistoitujen merkintöjen kommentointi ei ole enää mahdollista.

Ylös | Oikealla asialla | 2004 | 2005

Arkisto

Aihepiirit

Linkit


Domnik.net

Get Opera! width=

Stats