Oikealla asialla

Oikealla asialla -verkkoloki on lakannut ilmestymästä syyskuussa 2005. Lokissa ilmestyneet merkinnät on arkistoitu tänne. Nykyisin lokin kirjoittaja Niko Lipsanen kirjoittaa blogeihin Aiheet ja Lipsanen & Ruso.

« Edellinen | Arkisto | 2004 | Seuraava »

Kollektiiviajattelu, sukupuolet ja tasa-arvo | 21.12.2004

Tasa-arvon toteutumisen suurin este on kollektiiviajattelu, jossa ihmiset nähdään jonkin ryhmän tai kollektiivin jäsenenä ennemmin kuin yksilöinä. Leimallisimmin tämä näkyy siinä, että usein koko tasa-arvokeskustelu typistyy sukupuolikollektiivien väliseksi kysymykseksi.

Sukupuolten välisessä tasa-arvosta puhuttaessa käsitetään asia yleensä niin, että sukupuolilla kollektiiveina olisi joitakin oikeuksia eikä niinkään yksittäisillä ihmisillä. Tämä näkyy määrällisissä tavoitteissa: ongelmallisena pidetään, jos jossakin tietyssä asemassa on enemmän miehiä tai naisia eikä niinkään sitä, onko jokaisen yksilön mahdollisuus päästä tiettyyn asemaan sama. Erityisen vakava virhepäätelmä on samaistaa nämä kaksi asiaa ja kuvitella, että miesten tai naisten vähäinen osuus jossain tietyssä asemassa johtuisi heidän vaikeudestaan päästä siihen. Joissain tapauksissa näin voi ollakin: kollektiiviajattelu saa monet näkemään kanssaihmisensä miehinä ja naisina ennemmin kuin yksilöinä ja kohtelemaan heitä sen mukaan. Mikään sääntö se ei kuitenkaan ole.

Surkuhupaisinta on, että kollektiiviajattelun ongelmia pyritään ratkomaan vahvistamalla kollektiiviajattelua. Sen sijaan, että pyrittäisiin häivyttämään sukupuolen osuus vaikuttavana tekijänä johonkin asemaan pääsemiseksi nostetaan se eksplisiittiseksi ehdoksi: se, mitä sukupuolta olet, vaikuttaa suoraan siihen, voitko tulla valituksi esimerkiksi johonkin kunnalliseen lautakuntaan. Tämä on saatu aikaan sukupuolikiintiöillä. Niinpä usein käy, että jotakuta henkilöä ei voida valita johonkin lautakuntaan siksi, että hän on väärää sukupuolta.

Ongelmallista on, että myös lainsäädäntö tukee kollektiiviajattelua. Esimerkiksi mies-naisasetelma on nähty niin keskeiseksi tasa-arvon aspektiksi, että siitä on säädetty oma lakinsakin. Laki ei sisällöltään ole erityisen kollektiivihenkinen: siinä korostetaan jokaisen yksilön oikeuksia olla tulematta syrjityksi sukupuolensa perusteella. Ongelmallista onkin lähinnä se, että muiden syiden kuin sukupuolen takia syrjimistä ei nähdä yhtä vakavana asiana.

Jos jollekulle ei vielä auennut, miksi sukupuolikeskeisyys on ongelma, niin otetaan todellinen esimerkki: Ahon hallituksen kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen (kesk) nimitti viimeisenä työpäivänään avustajansa Jussi Ylilahden ministeriön ylitarkastajaksi. Paikkaa oli hakenut useampikin Ylilahtea pätevämpi nainen, joille oikeus myöhemmin määräsikin maksettavaksi korvauksia. Korvaukset ja oikeudenkäyntikulut maksoi valtio. Mutta, mutta: hakijoiden joukossa oli myös Ylilahtea pätevämpiä miehiä. He eivät voineet hakea korvauksia, koska valittu henkilö oli myös mies. Voimassa olevan lainsäädännön perusteella heitä ei siis oltu syrjitty.

Jotta päästäisiin lähemmäksi tasa-arvon toteutumista, on luovuttava kollektiiviajattelusta. Ihmisiä ei pidä nähdä miehinä, naisina, vammaisina, tummaihoisina, romaneina, vasenkätisinä, oikeakätisinä, ruotsinkielisinä, suomenkielisinä tms. Heidät pitää nähdä ihmisinä, yksilöinä. Lainsäädäntöä on siksi muutettava siihen suuntaan, että se kannustaa luopumaan kollektiiviajattelusta eikä vahvistamaan sitä. Ensimmäisenä pitää luopua erilaisista kollektiiviajatteluun perustuvista kiintiöistä.

Tasa-arvoaiheisia kirjoituksia saattaa tulla jatkossa lisää, sillä minut on vuodenvaihteesta alkaen valittu Helsingin tasa-arvotoimikunnan varajäseneksi.

Aihepiiri: Oikeistolaisuus

Kommentit

Arkistoitujen merkintöjen kommentointi ei ole enää mahdollista.

nlipsane 22.12.2004:

Aiheesta jatkaa Sampo Syreeni fi-lib-blogissa otsikolla Kiintiöt ja kollektivismi.

Ylös | Oikealla asialla | 2004 | 2005

Arkisto

Aihepiirit

Linkit


Domnik.net

Stats