Karibianmeren 1600- ja 1700-lukujen piraatit olivat edelläkävijöitä demokraattisen yhteiskunnan luomisessa. Eivätkä he tarvinneet siihen valtiota.
George Mason -yliopiston professori Peter T. Leeson on tutkinut Karibian merirosvojen toimintaa. Merirosvolaivoilla kapteenit valittiin vaaleilla, järjestystä piti yllä perustuslaki ja loukkaantumisten ja ikääntymisen varalle oli kehitetty myös sosiaaliturvajärjestelmä. Kapteeni ei myöskään ollut kauppalaivojen tapaan yksinvaltias, vaan valtaa oli jaettu eri toimijoiden kesken. Valtiot alkoivat soveltaa vastaavia vallanjakoperiaatteita vasta Yhdysvaltain itsenäistymisen ja Ranskan vallankumouksen jälkeen.
Aihetta käsittelevä artikkeli on ilmestynyt Journal of Political Economy -lehdessä jo pari vuotta sitten, ja on saatavilla pdf-muodossa. Se kannattaa lukaista läpi.
Edellä linkitetyssä haastattelussa Leeson kertoo myös, että Somalian nykyiset merirosvot olisivat alkaneet kehitellä samankaltaisia järjestelmiä kuin edeltäjänsä Karibialla. Artikkelissa väitetään päinvastaista, mutta ehkä tilanne on sen julkaisemisen jälkeen muuttunut.
Somalia on kuitenkin kiinnostava esimerkki valtiottomasta yhteiskunnasta ilman merirosvojakin. Yleisesti sitä pidetään esimerkkinä siitä, kuinka valtio on tarpeen, jotta vältyttäisiin yhteiskunnalliselta kaaokselta. Mutta asiat eivät mene niin yksinkertaisesti.
Samainen Leeson on tarkastellut myös Somalian tilannetta, ja tilastojen perusteella moni asia on nyt paremmin kuin vuosina 1985–1990, jolloin maassa vielä oli keskushallinto. Eliniän odote on noussut ja monella muullakin mittarilla väestön terveys kohentunut, lääkäreitä on enemmän ja köyhyys on vähentynyt. Toki tilanne on edelleen huono, mutta suunta on hyvä.
Somalia on perinteisesti valtioton yhteiskunta. Silloin, kun siellä on ollut valtio, se on ollut vain sortokoneisto, jolla hallitsevat klaanit kahmivat etuja ja varallisuutta itselleen. Ennuste siitä, että valtio voisi siellä olla jotakin muuta, on huono. Somalian levottomuudet kärjistyvätkin aina silloin, kun vaikuttaa siltä, että kansainvälinen yhteisö tai jokin kotimainen voima on mahdollisesti onnistumassa valtion pystyttämisessä. Silloin klaanit taistelevat verisesti siitä, kuka saa keskushallinnon haltuunsa.
Valtioton Somalia ei kuitenkaan ole mikään anarkia. Somaliassa asunut juristi Michael van Notten on tutkinut somalien perinteistä xeer-oikeutta. Valitettavasti hän kuoli ennen tutkimuksen valmistumista, mutta teos The Law of the Somalis toimitettiin ja julkaistiin postuumisti. Netistä löytyy joitakin van Nottenin tutkimuksiin perustuvia tiivistelmiä xeer-järjestelmästä (esim. The Somali Legal System, pdf-tiedosto).
Somalian perinteinen lakijärjestelmä perustuu klaaneihin ja itsenäisiin tuomareihin. En mene tässä yksityiskohtiin, mutta joka tapauksessa systeemi vaikuttaa toimivan. Islamistit haluaisivat korvata xeer-oikeuden uskonnollisilla šaria-tuomioistuimilla ja kansainväliset toimijat valtiolla. Kumpikaan niistä tuskin kuitenkaan olisi parannus.
Myöskään villi länsi ei ollut niin villi kuin elokuvissa uskotellaan. Taloustieteilijät Terry L. Anderson ja P.J. Hill ovat kirjassaan The Not So Wild, Wild West: Property Rights on the Frontier osoittaneet, että lakia ja järjestystä pidettiin varsin onnistuneesti yllä ilman keskushallintoakin. Sotiminen intiaanienkin kanssa pääsi vauhtiin vasta sitten, kun liittovaltion armeija tuli paikalle.
Andersonin ja Hillin tuloksia on esitelty myös lyhyemmässä artikkelissa, joka on saatavilla pdf-tiedostona. Jostain muistan lukeneeni myös villissä lännessä kehitetyistä sosiaaliturvajärjestelmistä, mutta niistä en tätä kirjoitusta varten löytänyt viitettä.
Valtio saattaa monissa tilanteissa olla varsin hyödyllinen väline, mutta sen olemassaolo ei ole niin välttämätöntä kuin miltä saattaa vaikuttaa. Etenkin kansainvälisen yhteisön (sormi osoittaa erityisesti YK:n suuntaan) pitäisi luopua pakkomielteestään, että kaikilla alueilla pitäisi välttämättä olla valtio. Somalia ei varmastikaan ole ainoa maailmankolkka, jossa valtio ei palvele muiden kuin vallanpitäjien intressejä. On varsin todennäköistä, että monessa kehitysmaassa olot olisivat paremmat ilman keskushallintoa.
Länsimaisissa demokratioissa tuskin lienee mitään syytä nykyisin pyrkiä täysin valtiottomaan tilaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että ei ole mitenkään välttämätöntä, että valtio hoitaa kaikki ne asiat, mitkä se nykyään hoitaa. Vaikka valtio hoitaakin monia tarpeellisia tehtäviä, ei se tarkoita, että valtion luopuessa niistä ne jäisivät kokonaan hoitamatta. Ihmiset eivät ole kyvyttömiä; he kykenevät organisoitumaan myös ilman valtiota.
kattoratsastaja 24.6.2009 klo 21:27:
Nuo muutkin Leesonin kotisivullaan julkaisemat paperit ovat ylen hauskaa ja opettavaista lukemistoa.
Hannu Oskala 25.6.2009 klo 11:25:
Jahas, sitä on luettu libertaarien löpinöitä interneteistä.
Nuo mukavat vapausjutut vaan eivät ota kaikkia puolia huomioon:
Somalia is the world’s worst humanitarian disaster. More than 3.2 million Somalis – 40% of the population – are dependent on external assistance, and hundreds of thousands of people have fled the country to seek refuge in neighboring countries.
There are approximately 1.3 million internally displaced people in Somalia and over 400,000 Somali refugees in neighboring countries. While the situation has continuously deteriorated in the past two years, the last months have seen worsening indicators, including high numbers of refugees going to Kenya and Yemen.
Exacerbating the problem has been the extreme difficulty in providing assistance. Somalia has always been a challenging operating environment for aid agencies, but it has now become one of the most dangerous places for humanitarian workers, alongside Iraq and Afghanistan.
Niko Lipsanen 25.6.2009 klo 13:40:
Kyse onkin siitä, johtuuko kaaos valtion puutteesta vai siitä, että sitä valtiota yritetään sinne väkisin saada pystyyn.
ruso 26.6.2009 klo 17:41:
Valtion perinteisiä tunnusmerkkejä:
-valtajärjestelmä
-väestö
-alue
-toisten valtioiden tunnustus
Tunnusmerkkien valossa: missä määrin Somalian klaanit tai merirosvolaiva ovat valtioita? Ensimmäisten osalta kolme ensimmäistä kriteeriä täyttynee, jälkimmäisen osalta vain kaksi ensimmäistä, ellei laivaa katsota alueeksi.
Mikäli viimeinen kriteeri unohdetaan, niin klaanit lienevät de facto -valtioita. Askel ei ole sikäli tuulesta temmattu, että sana valtio viittaa valtaan ja vallankäyttöön ja toisten tunnustus tosialliselle vallankäytölle on sen olemassaolon kannalta toisarvoista, vaikka sillä käytännön merkitystä olisikin (sisäpoliittinen paine, ulkopoliittinen painoarvo).
Jos tähän päädytään, niin ei voida puhua valtiottomuudesta, vaan esimerkkitapauksessa somaliattomuudesta. Niinpä kysymys onkin pikemminkin valtion tuputtamisesta siinä merkityksessä kuin me se tunnetaan ja sen hyödyllisyydestä/haitallisuudesta.
Viimeisen kriteerin unohtamisesta on muitakin seurauksia. Valtioiden määrä kasvaa, kun valtioita valtioissa riittää (kunnat, yritykset jne). Näin ollen “valtion” sijaan sopivampi nimikin olisi ehkä “tontti”.
Virtuaalitodellisuuden ottaessa valtaa kriteeriä alueesta, tai “tontistakin”, voidaan pohtia. Olisiko kuviteltavissa valtiota ilman aluetta?
…tämä siis tällaisena ajatusvirtakommenttina…
Riikka 27.6.2009 klo 22:21:
Toisten valtioiden tunnustamisella on kuitenkin se oleellisempikin merkitys eli ko. toimijan itsemääräämisoikeuden legitimointi, mikä nyt kauniissa maailmassa esimerkiksi hyökkäämättömyytenä ja asioihin puuttumattomuutena aktualisoidaan. Tässä mielessä valtiottomuutta on vaikea nähdä tapauksessa, jossa tietty yksikkö onnistuu vain sisäisesti pitämään kaaoksen aisoissa.
“Vaikka valtio hoitaakin monia tarpeellisia tehtäviä, ei se tarkoita, että valtion luopuessa niistä ne jäisivät kokonaan hoitamatta. Ihmiset eivät ole kyvyttömiä; he kykenevät organisoitumaan myös ilman valtiota.”
Kyseisen humanitaarisen kriisin tapauksessa, mikä voi olla oleellisempaa valtiossa tai epävaltiossa kuin pitää kansalaisista _huolta_? Jos kansalaiset (tai valtiottomassa tilassa “kansalaiset”) muuntuvat statukseltaan pakolaisiksi siirtyessään pois tontiltaan, on selvää, että valtio tai ei-valtio ei ole onnistunut.
Myös Pohjois-Korea pitää itsensä sisäisesti harmoniassa…?
Niko Lipsanen 29.6.2009 klo 0:27:
Ruso kirjoitti:
Ei noista yksiselitteisesti täyty kuin väestö. Valtajärjestelmä pitäisi määritellä tarkemmin, sillä kaikissa yhteisöissä on jonkinlainen valtajärjestelmä. Mitä kaikkea valtajärjestelmältä vaaditaan, jotta sen voisi katsoa valtion tunnusmerkistöön sopivaksi?
Alueelliset klaanit eivät käsittääkseni ole mitenkään selvärajaisia. Jokainen kuuluu johonkin klaaniin, mutta naapurissa voi asua toisen klaanin jäseniä.
Riikka kirjoittaa:
Mitä se sitten on?
Somalian kaaos ajaa ihmisiä maanpakoon (eri asia tosin, täyttävätkö kovin suuri osa heistä pakolaisen statusta, joten en käyttäisi sitä sanaa). Mutta se olennainen pointti valtion ja valtiottomuuden kannalta on se, että aiheutuuko tuo kaaos valtion puutteesta vai yrityksistä saada se valtio pystytettyä.
Pohjois-Korea-esimerkin pointtia en ymmärtänyt.
Riikka 1.7.2009 klo 11:20:
Pohjois-Koreasta tai muista epäonnistuneista valtioista… Siis että mikä merkitys sillä valtiolla hallintokoneistona/sisäisen järjestyksen ylläpitäjänä on, jos se ei täytä tehtäviään suhteessa kansalaisiinsa/asukkaisiinsa/alueellaan oleskeleviin ihmisiin? Mikä merkitys valtio-määritelmällä on itsessään?
“Vaikka valtio hoitaakin monia tarpeellisia tehtäviä, ei se tarkoita, että valtion luopuessa niistä ne jäisivät kokonaan hoitamatta. Ihmiset eivät ole kyvyttömiä; he kykenevät organisoitumaan myös ilman valtiota.”
Mutta jääväthän ne hoitamatta tai ne jäävät osin hoitamatta tai ne jäävät tiettyjen ihmisten kohdalla hoitamatta. Merirosvojen sisäinen demokratia tuskin tarkoitti universaalia osallistumista laajemmassa merkityksessä – minkähänlaisia mahtoivat olla esim. naisten oikeudet tässä “organisoitumaan kyenneessä demokraattisessa ei-valtiossa”? Entä nykyisen Somalian alueella?
Riikka 1.7.2009 klo 11:33:
“Mutta se olennainen pointti valtion ja valtiottomuuden kannalta on se, että aiheutuuko tuo kaaos valtion puutteesta vai yrityksistä saada se valtio pystytettyä.”
Se vielä, että eihän Somalian tilannettakaan epäonnistuneena tai hajonneena valtiona yleensä tarkastella vain hallinnollisena tai sisäisen järjestyksen asiana. Valtio on failed states indexin kärjessä monen muunkin tekijän kuin “delegitimization of state” suhteen. Toki indeksi tarkkailee valtioita eikä esim. klaanien hallinnoimia yhteenliittymiä…
Niko Lipsanen 1.7.2009 klo 20:16:
Niin ne jäävät monissa valtioissakin. Kyse on siitä, mitä kaikkea on resursseja ja halua hoitaa, ihan kuin valtioidenkin ollessa kyseessä.
Hanad 13.9.2009 klo 16:46:
Olen somali ja olen erimieltä kirjoittajan kanssa jossakin määrin. Ensin kaikki somalian edelliset hallitukset eivät olleet huonoja esimerkkejä. Siad Barren vallankaappaus 1969, kun presidetti Abdirashid Sharmarke salamurhattiin johti somaliaan huonoon suuntaan.
Siad Barre oli yksinvaltias ja johti maata 21 vuotta, siihen aikana somalia ajautui taaksepäin ja kansalaiset kokivat vaikeita aikoja ja kaikki sen jälkeen, kun Siad kukistettiin maan tilanne on synkentynyt entisestään.
Mutta somaliassa ei ole pelkkä kaaosta ja sotimista, somalian pohjois-osassa on itsenäisiä hallintoja, jotka nauttivat rauhasta ja työskentelät kansalaisten hyväksi.
Niko Lipsanen 15.9.2009 klo 0:46:
Sivistin itseäni Siad Barren hallintoa edeltävästä ajasta lukemalla läpi Wikipedia-artikkelin Somalian historiasta (myös suomenkielinen versio on melko laaja).
Artikkelista saa sellaisen käsityksen, että maan kehityksen kulta-aikaa oli rauhallinen 1950-luku, joka oli viimeinen siirtomaa-ajan vuosikymmen. Vuonna 1960 Italian ja Iso-Britannian hallinnoimat alueet yhdistettiin ja Somalia itsenäistyi.
Pohjoisessa oli kahakoita etelän ylivaltaa vastaan jo heti seuraavana vuonna. Sitten kahakoitiin muutama vuosi Etiopian ja Kenian kanssa. 1960-luvun puolivälissä alkoi lähentyminen kommunistisen maailman, erityisesti Neuvostoliiton ja Kiinan kanssa.
Vuoden 1967 vaaleihin, joissa mainittu Abdirashid Ali Shermarke valittiin presidentiksi, liittyi joitakin klaaniristiriitoja, ja äänestys piti ottaa uusiksi kansalliskokouksessa. Aiheesta kerrotaan myös Somaliland Timesin artikkelissa.
Wikipedia-artikkelin mukaan Somalian demokratia alkoi hajoilla 1960-luvun loppua kohti. Tämä sitten huipentui, kun turvamies ampui presidentti Sharmarken ja Siad Barre pian sen jälkeen kaappasi vallan.
En epäile, etteikö aika ennen Siad Barren vallankaappausta ollut parempi kuin sen jälkeen. Silti väitteesi, että huono suunta olisi alkanut vasta siitä, ei näyttäisi saavan tukea ainakaan näiden lähteiden perusteella. Somalian demokraattinen kehitys vaikuttaa alkaneen melko lupaavasti, mutta klaaniristiriidat, sotimiset ja lähentyminen kommunistiblokin kanssa rapauttivat sen melko perusteellisesti jo ennen Siad Barren valtaannousua.