Kokoomus jätti muutama päivä sitten hallitukselle vastattavaksi välikysymyksen energia- ja ilmastopolitiikasta. Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja on puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen. Vihreät yrittivät jättää oman välikysymyksensä samasta aiheesta, mutta eivät ilman muiden puolueiden tukea saaneet siihen riittävästi allekirjoittajia.
Muissa puolueissa välikysymys on leimattu vaalitempuksi. Esimerkiksi Esa Suominen (sd) pitää sitä tekopyhyyden huippuna. Toisin kuin Suominen väittää, ilmastohuoli ei kuitenkaan ole kokoomuksessa leudon talven tuliaisia. Ympäristökysymykset ovat olleet entistä enemmän esillä niin nykyisen kuin edeltävänkin puheenjohtajan (Itälä) kausilla ja Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjassa niitä pyrittiin voimallisesti tuomaan esiin. Silloin tiedotusvälineet eivät oikein tarttuneet teemaan, mikä on harmi, koska vastapuolen onttous ympäristöasioissa olisi ollut niin ilmeistä. Suomisella ei demarina ole mitään varaa röyhistellä puolueensa ympäristölinjauksista: kyllä sosialidemokraatit ovat aina laittaneet duunarien työpaikat etusijalle, jos ympäristö on ollut vastapuolella.
Kokoomuksen kärkinä energiakysymyksissä näyttäisivät olevan bio- ja ydinvoima. Niissä molemmissa on puolensa ja puolensa, joista olen aiemminkin blogannut. Toivoisin, että niiden rinnalle nousisi erityisesti energiansäästö, joka kokoomukselle taloudesta ymmärtävänä puolueena sopisi paremmin kuin hyvin. Sillä saralla on vielä paljon tehtävää. Olisi syytä tarttua myös yhdyskuntarakenteen hajautumiseen ja sen ilmastovaikutuksiin, mikä joillekin kokoomuslaisille voikin olla jo vaikeampi pala.
Erityisesti kuitenkin toivoisin, että kokoomus toisi aatteellisuutta ympäristökysymyksiin ja kokoomuslaisten suulla kansantajuisesti selitettäisiin, miksi markkinamekanismit toimivat ympäristökysymystenkin hoitamisessa vasemmistolaista komentotaloutta paremmin. Heli Parkkisen artikkeli Vapaasana.netissä esimerkiksi selventää hyvin, kuinka haittaverot toimivat markkinataloudessa (artikkelia lukiessa ei pidä antaa vapaasanamaisen kielenkäytön haitata, vaan katsoa asiaa retoriikan takana). Parkkisen esimerkki lyijykynien valmistamisesta selventää hyvin sitä, miksi markkinat voivat jakaa eri tekijöistä johtuvat ympäristökustannukset tuotteiden hintoihin tavalla, johon minkäänlainen byrokraattien armeija ei edes parhaalla mahdollisella tahdolla varustettuna kykene.
Kaksi toivettani kokoomuksen ilmastopolitiikalle siis ovat, että energiansäästö tulisi vahvemmin mukaan tavoitteisiin ja, että kerrottaisiin äänestäjille riittävän selkokielisesti, miksi markkinamekanismit ovat ilmastoasioissakin sääntelytaloutta tehokkaampi keino saavuttaa tavoitteet. Jälkimmäinen on se syy, miksi ilmasto- ja ympäristökysymyksistä huolestuneen kansalaisen kannattaa äänestää nimenomaan kokoomusta.
Sami Suomalainen 16.1.2007 klo 10:58:
Otan viimeisen lauseesi “huumormielessä”… 😉 Edelleenkin kannattaa jokaisen puolueen sisältä äänestää yksilöitä, eikä kuvitella että yksittäisissä puolueissa olisi kaikki ratkaisut kaikkeen.
Onkin mielenkiintoista verrata sinun ja Heli Parkkisen kirjoituksia esimerkiksi helsinkiläisen kokoomuslaisen ehdokkaan Sanna Perkiön ajatuksiin siitä, ettei veroilla ratkaista mitään. Mietinkin, kumpaa suuntausta on kokoomuksessa enemmän. Onhan kokoomuksessa esimerkiksi paljon niitä, jotka uskovat tekniikan ratkaisevan kaikki ympäristöongelmat ilman että meidän tarvitsee itse tehdä juuri mitään…
Mutta sitten itse asiaan. Kokoomuksen pitäisi ottaa sen pieni ympäristösiipi paljon paremmin huomioon, sillä tosiaan nykyisin Kokoomuksen “pitkän tähtäimen” ilmastostrategiaan kuuluu lähinnä vain ydinvoimaa ja bioenergiaa. Niin kuin kirjoititkin, energiansäästö (tai energiapihi teknologia) on merkittävä asia. Näin voidaan säästää suhteellisen helpostikin vaikka kokonaisen ydinvoimalan tuottama määrä sähköä. Toisin sanoen jos Kokoomuksessa kiinnitettäisiin tähän energiansäästöön enemmän huomiota, kuudetta ydinvoimalaa ei luultavasti edes tarvittaisi.
Se ei ole kuitenkaan Kokoomuksen vika, että nykyinen hallitus on ollut uskomattoman heikko uusiutuvan energian määrän lisäämisessä. On esimerkiksi hyvin valaisevaa verrata Suomen ja Saksan tuulivoimakapasiteettia. Suomessa tuulivoimaa on 80MW verran, kun Saksassa sitä on 20.000MW verran. Miten olemmekin jääneet näin pahasti jälkeen? Syytänkin ennen kaikkea nykyistä hallitusta siitä, että se on toimettomuudellaan uusiutuvan energian saralla heikentänyt olennaisesti kykyämme siirtyä kestävämpään energiantuotantoon.
Tuomas Tuure 17.1.2007 klo 9:20:
Kokoomuksessa saattaa olla joitakin ympäristövalaistuneitakin ehdokkaita. Kuitenkin jos kuvittelee, että markkinamekanismien hyödyntäminen olisi kokoomuslainen idea, on väärässä. Esimerkiksi Oras Tynkkynen on puhunut tästä iät ja ajat. En muutenkaan osaa ottaa Kokoomuksen “ilmastoherätystä” kovinkaan vakavasti. Enemmistö Kokoomuksen ehdokkaista on haja-asutusalueiden yksityisautoilijoita, jotka kunnallistasolla vastustavat kuntarakenteen tiivistämistä ja luovat Ideaparkin kaltaisia neronleimauksia. Olen myös vieraillut tutkimusmielessä useissa kokoomuslaisten vaalitilaisuuksissa ja voin kertoa, ettei huoli ympäristöstä tai ympäristötietoisuus juuri loista. Muutama poikkeus ei tätä muuta. Ei liene epäilystäkään, että ilmastotietoisen äänestäjän tulisi äänestää Vihreitä, jotka ovat lanseeranneet ilmastopolitiikan suomalaiseen politiikkaan. Muille puolueille se on lähinnä retoriikkaa.
Niko Lipsanen 17.1.2007 klo 13:14:
Tietysti puolueessa kuin puolueessa pitää katsoa ketä äänestää. Suomessa ei onneksi ole listavaalia, joten niin voi tehdä. Kyllä ympäristöäänestäjän pitää olla nykyään varuillaan vihreidenkin suhteen, sillä ympäristöignorantteja lapsiperhe-ehdokkaita löytyy sieltäkin vaikka kuinka. Ja sitten sieltä löytyy niitä punavihreitä, joilla voi olla hyvää tahtoa, mutta joiden keinovalikoima ympäristöasioiden edistämiseen on kelvoton. Tai niitä, joille ympäristöasiat ovat vain keppihevonen oman puna-agendansa ajamiseen. Tai niitä, joille ympäristön sijaan (joskus toki myös ohella) ovat keskeisiä monet muut vihreään liikkeeseen traditionaalisesti liittyvät kysymykset, kuten seksuaalivähemmistökysymykset tms. Suomen vihreät ovat tosin hyvin säilyttäneet sen, että mukana on myös sinertäviä vihreitä. Muualla Euroopassahan vihreät ovat pääsääntöisesti vasemmiston apupuolueita.
Taktisesti voi sitten ajatella sitä, onko ympäristöasioiden edistämisen kannalta parempi vihertää kokoomusta vai sinertää vihreitä. Minusta ensimmäinen tavoite on kuitenkin keskeisempi, vaikka ymmärrän toki jälkimmäisenkin merkityksen.
Esa Suominen 17.1.2007 klo 14:37:
Niin. Kaipa sitä, että monissa kaupungeissa vihreät ovat oikeiston, eivätkä vasemmiston apupuolueita voi tietystä näkökulmasta pitää hyvänäkin asiana. Tässä voi tosin syyttää myös demareita, jotka eivät ole kyenneet luomaan toimivia välejä usein aatteellisesti lähellä oleviin vihreisiin. Tämä on sääli ja sallii kokoomuspolitiikan jylläämisen suomalaisissa kaupungeissa.
Sen verran on kommentoitava alkuperäistä Nikon tekstiä, että kun luet juttua, niin Suominen ei ole röyhistelemässä sosialidemokraattien ympäristösaavutuksilla. Niitä voisi nimittäin olla huomattavasti enemmän. Toivon mukaan kuitenkin öljytön Suomi -avaus saisi tuulta alleen, se on eräs kunnianhimoisimmista tavoitteista vähään aikaan.
Niko Lipsanen 17.1.2007 klo 16:31:
Minusta tuo avaus kuulostaa juuri tyypilliseltä vasemmistoavaukselta: mahtipontinen otsikko ja kovin vähän sisältöä. Tavoite tietysti on hyvä, mutta vasemmiston keinovalikoimalla sitä ei saavuteta ennen kuin öljy maailmasta loppuu.
Niko Lipsanen 17.1.2007 klo 23:04:
Jatkoin aihetta uudessa merkinnässä:
Ympäristöverot versus henkilökohtaiset päästökiintiöt