Lipsanen & Ruso

Monokansa

Järki ei ole tilastollista.
Päähenkilö George Orwellin romaanissa Vuonna 1984.

Pikkupoika riemuitsee jääkiekossa tekemästään maalista. Isä vaatii lisää tilastomerkintöjä. Poika on jääkiekkoilija, isä suorittaja.

Pariskunta laskee rakastelunsa kestoa, kertoja ja muita fyysisiä ulottuvuuksia. Rakastelu on typistynyt suoritukseksi, paritteluksi.

Hävittäjälentäjä siirtyy paremman palkan perässä liikelentäjäksi. Fiksu ratkaisu, jonka hintana lentäjä muuttuu lentobussinkuljettajaksi.

Linja-auton kuljettaja ei enää tervehdi asiakkaitaan. Hän kuljettaa vain kasvotonta massaa. Palveluammattilaisesta on tullut tilipussin kyttääjä.

Lomailija haluaa ulkomaanmatkasijoituksestaan kaiken irti ja laatii minuuttiaikataulun. Kaikki nähtävyydet ehditään käydä läpi, mutta nähdäänkö sittenkään mitään.

Poliitikko laskee medianäkyvyyttään, mutta huomaa asian olleen vähissä. Mielipidevaikuttajasta onkin tullut linssilude, mediapelle, suorittaja vailla sisältöä.

Toimittaja iloitsee työviikon päätyttyä onnistuttuaan täyttämään tarvittavat palstamillimetrit, mutta suree tehneensä juttuja tyhjästä. Toimittaja on luisumassa suorittajaksi, työläiseksi, pelkäksi palkansaajaksi.

Yliopisto saavuttaa asetetut tavoitteet. Onko lopputuloksena ajattelijoiden armeija vai kasa tutkintotodistuksia, standardilappusia juoksupojille kansantalouden tarpeisiin?

Neuvostoliitto oli suunnitelmatalous. Suuri ja mahtava se oli vain kartalla, lauluissa ja tyhjyyttään ammottavissa tilastoissa. Suuruus ei majaile suorituksissa ja tilastoissa.

Suoritusyhteiskunta on harmaa, vailla lumovoimaa. Suorittajat kulkevat omissa uomissaan kauniisti jonossa, monot jalassa köpöttäen ja kaikki yhtenä suorittajien luokkana – siis monokansana.

Keskustelu

Yksi kommentti tai paluuviite kirjoitukseen “Monokansa”

  1. Jaakko Vasankari 8.12.2006 klo 14:01:

    Olipa hyvin kuvattu yhteiskunta kärjistäen. Suorittaminen vie kaiken hauskan pois elämästä, vaikka joskus sitä katsookin innoissaan jonkin nettifoorumin postauksien määrää sillä silmällä, että kuinka aktiivinen olen. Valitettavasti nettifoorumit eivät osaa arvottaa sisältöä laadulliseen järjestykseen.