Lipsanen & Ruso

Koulutuksen ei tarvitse näkyä palkassa

Robert Nozick käsittelee taannoisessa artikkelissaan Why Do Intellectuals Oppose Capitalism? sitä, miksi monet niin sanotut intellektuellit tuntevat vetoa vasemmalle sekä inhoa markkinataloutta kohtaan. Nozickin argumentti on pääpiirteissään, että nykyiset vasemmistointellektuellit ovat niitä, jotka kouluaikoina menestyivät hyvin kieliaineissa mutta eivät välttämättä olleet suosituimpia toisten oppilaiden keskuudessa. Koulun virallinen, keskusjohtoinen järjestelmä oli se, jossa he menestyivät hyvin ja siksi he haluavat yhteiskunnan myöhemminkin muistuttavan koulua. Markkinatalous tuo heille mieleen välituntien anarkian ja sitä täytyy siksi kahlita.

Kun koulussa vallitsevat erilaiset lait kuin ympäröivässä yhteiskunnassa, seuraa siitä, että menestys koulumaailmassa ei välttämättä kovin hyvin korreloi yhteiskunnassa menestymisen kanssa. Intellektuellit pärjäävät yleisesti ottaen hyvin, mutta he eivät kuitenkaan ole hierarkian ylimmällä portaalla – kuten koulussa. Tieto on keskeinen menestystekijä vapaassa taloudessa, ja sitä intellektuelleilla on. Pelkät meriitit eivät kuitenkaan auta, vaan on myös osattava käyttää tietotaitoaan.

Meritokraattista järjestelmää on perusteltu sillä, että se tarjoaa yhteismitallisen tavan arvioida ihmisten kyvykkyyttä ja antaa mahdollisuuden erilaisista sosiaalisista taustoista tuleville ihmisille nousta yhteiskunnan hierarkiassa. Toki se onkin parempi kuin järjestelmä, jossa yksilöiden asema määräytyy kollektiivisten tekijöiden, kuten etnisyyden, sukupuolen tai sukutaustan, mukaan. Mutta kuten Nozick kritisoi, meriitteihin perustuva järjestelmä sulkee hierarkiat jo varhaisessa vaiheessa ja tarjoaa vain vähän välineitä sosiaaliseen nousuun niille, jotka eivät pärjää koululaitoksen virallisessa järjestelmässä.

Markkinataloudessa pärjääminen edellyttää kykyjensä käyttämistä toisten hyväksi. Usein markkinoilla pärjäävät keskinkertaisesti lahjakkaat yksilöt, jotka kuitenkin osaavat ottaa kaiken hyödyn siitä lahjakkuudesta, joka heillä on. Voidaankin perustellusti väittää, että he hyödyttävät yhteiskuntaa enemmän kuin korkeasti meritoituneet henkilöt, jotka eivät välttämättä osaa käyttää taitojaan. Meriitit eivät toki ole mikään este, vaan valtava resurssi niille, joilla niitä on. Nozick saa markkinatalouden kuulostamaan suorastaan kristilliseltä sanoessaan, että markkinataloudessa (tai kapitalismissa) pärjäävät parhaiten ne, jotka osaavat parhaiten palvella toisia. Alenna itsesi, niin sinut ylennetään – ja päinvastoin.

Itselleni Nozickin kirjoituksen lukeminen oli avartavaa, sillä jouduin päivittämään omia näkemyksiäni. Luin vanhoja tasa-arvoaiheisia kirjoituksiani, ja vaikka varsinainen meritokratia ei ole mielessäni ollutkaan, niin jotain sen kaltaista kuitenkin esimerkiksi kritisoidessani kiintiöitä. Sukupuoli tai muut kollektiiviset tekijät eivät saa vaikuttaa esimerkiksi virkoihin pääsemiseen, vaan olisi valittava pätevin. Mutta pätevin ei välttämättä olekaan paras.

Pohjoismaisessa järjestelmässä kollektiiviajattelu ja meritokratia yhdistyvät pejoratiivisimmillaan. Jos ei tule valituksi julkiseen virkaan voi valittaa päätöksestä, mikäli valittu henkilö on paitsi vähemmän meritoitunut myös eri sukupuolta kuin itse. Toinen ehto ei riitä, vaan molempien on täytyttävä. Olen aiemmin kritisoinut kollektiivista sukupuoliasetelmaa, mutta nyt joudun kritisoimaan myös meritokratiaa. Mitä siis jää jäljelle? Jos mitään yleisesti hyväksyttyjä tapoja asettaa hakijoita järjestykseen ei ole, kuinka turvataan hakijoiden oikeus tasapuoliseen kohteluun? Väitetäänhän yhtenä esimerkkinä muun muassa, että ilman kiintiöintiä (ja ilman meriittijärjestelmää?) työhönottotilanteissa suosittaisiin miehiä naisten yli.

Julkisen sektorin ongelma on, että sillä on monopoli yhteiskuntaan. Yrityksien kanssa voi kilpailla perustamalla toisen yrityksen, mutta kilpailevan yhteiskunnan perustaminen ei käytännössä ole mahdollista. Markkinoilla yrityksillä ei ole varaa tehdä järjestelmällisesti huonoja ratkaisuja. On pakko valita parhaat työntekijät ja irrationaalisia, esimerkiksi etnisyyteen tai sukupuoleen sinänsä liittyviä, valintakriteerejä ylläpitävät toimijat karsiutuvat rationaalisempien tieltä pois. Siksi yritysmaailmassa ei ole kovin suuri tasa-arvo-ongelma, jos paras hakija ei tule valituksi. Aina voi hakea töihin toiseen yritykseen tai perustaa oman. Yhteiskunta ei sen sijaan siedä kilpailua, ja jos ei siellä sovi niihin kriteereihin, jotka poliittisesti on päätetty uralla etenemisen ehdoiksi, ei ole mahdollista edetä muullakaan tavoin.

Otsikossa sanon, että koulutuksen ei tarvitse näkyä palkassa. Palkasta en kuitenkaan nyt kirjoittanut – se oli otsikossa raflaavuuden vuoksi – mutta siitäkin on kyse. Yleensähän korkeammassa asemassa saa korkeampaa palkkaa. Mutta korkeampaan asemaan ei pidä päästä meriittien avulla vaan käyttämällä kyvykkyyttään muiden hyväksi. Keskusjohtoisessa järjestelmässä ei kuitenkaan ole riittäviä keinoja arvioida yksilöiden kyvykkyyttä. Hajautetussa järjestelmässä se onnistuu, koska kaikki ei ole kiinni yhden toimijan onnistumisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tasa-arvonkin vuoksi keskusjohtoisen hallinnon roolia on pienennettävä ja hajautetuille markkinoille annettava enemmän tilaa.

Keskustelu

Yhteensä 11 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Koulutuksen ei tarvitse näkyä palkassa”

  1. nozick 6.6.2006 klo 8:05:

    “Robert Nozick käsittelee taannoisessa artikkelissaan …”

    Pakko huomauttaa, että artikkeli on alunperin julkaistu jo vuonna 1986 ja että nimimerkkini esikuva, Robert Nozick kuoli jo vuonna 2002.

    Hyvä artikkeli sinänsä.

  2. Lipsanen 6.6.2006 klo 8:23:

    Nozickin kuolema on tiedossani. Viittasin artikkeliin “taannoisena”, koska en tiennyt milloin se oli alunperin julkaistu enkä nähnyt julkaisuvuoden selvittämistä oleellisena. Mutta olenko ymmärtänyt sanan “taannoinen” merkityksen väärin, kun minusta tavassani ilmaista tuo asia ei ole mitään omituista?

  3. nozick 6.6.2006 klo 9:10:

    Pieni asia sinänsä. Minun korvaani ‘taannoinen’ vaan kuulostaa siltä, että se viittaisi lähikuukausiin. Ehkä muut lukevat sen toisin.

  4. Lipsanen 6.6.2006 klo 9:36:

    Voi hyvinkin olla, että olet oikeassa. Olen aiemminkin huomannut, että ymmärrän joitakin tavallisen oloisia sanoja eri tavalla kuin useat muut. Ja näkyihän tuo alkuperäinen julkaisuvuosikin olevan heti siinä tekstin alussa. Jätän vain yleensä nuo kirjoittajien esittelyt lukematta silloin, kun jo tiedän kuka kirjoittaja on.

  5. Lassi 6.6.2006 klo 9:48:

    Kapitalismin kritisointiko siis on vain jonkinlainen kasvamisvirhe? Tarkoitatteko, että ihmiset jotka vastustavat kapitalismia ovat jotenkin kasvaneet vinoon? Ihanko oikeasti?

    Mielestäni jotkut ihmiset saattavat kritisoida kapitalismia ihan vain sen takia, että he näkevät siinä puutteita. Kokeilkaapa vaikka itse miettiä kysymystä: Kuinka isoiksi tällä hetkellä globaalisti toimivat yritykset kasvavat fuusioiden myötä, ennenkuin omistajien kasvamisinto on tullut tyydytetyksi? Ja sanokaa sen jälkeen, ettei kapitalismissa ole kritisoitavaa.

  6. Lipsanen 8.6.2006 klo 0:27:

    Kirjoituksen aiheena ei ollut se, onko kapitalismissa tai markkinataloudessa kritisoitavaa vai ei. Nozick kirjoitti siitä, miksi niin sanotut intellektuellit usein ovat varsin markkinavastaisia. Minä kirjoitin hänen kirjoituksensa pohjalta siitä, miksi meritokratia ei ole erityisen hyvä järjestelmä.

  7. huoh 8.6.2006 klo 1:39:

    Kapitalismissa ei ole kritisoitavaa. Miksi kapitalistiset yhteiskunnat eivät sitten ole täydellisiä? Koska yhteiskunnat muodostuvat ihmisistä, ja ihmiset eivät ole täydellisiä. Ihmisiä ei myöskään saa täydellisiksi. Mutta ihminen voi kehittyä, luoda, edistyä ja nousta, ja siihen kapitalismi tarjoaa parhaat mahdolliset puitteet.
    Kapitalismin vastustajat ovat aina ja poikkeuksetta joko tyhmiä, tietämättömiä, älyllisesti laiskoja tai yksinkertaisesti vain ilkeämielisiä. Toivon hartaasti, ihan ihmiskunnan puolesta, että jälkimmäisiä on kapitalismin vastustajissa vähiten.

  8. Lassi 8.6.2006 klo 10:40:

    No joo, niinhän se taitaa olla, kun tekstin lukee tarkemmin. Ensilukemalla tekstistä vain nousi vaikutelma, että nyt ollaan tulkitsemassa tiettyjen yhteiskunnassa hyväksyttyjen ajatusten kritisoimista sairaudeksi. Vähän sama juttu, kuin ajateltaisiin pienen lapsen ujouden olevan sairaus. Mielipiteenvapautta voidaan rajoittaa monella tavalla. Kuka enää uskaltaa paljastaa ajatuksiansa, jos suuri yleisö tulkitsee ne heti hulluudeksi tai joksikin.

  9. huoh 9.6.2006 klo 10:52:

    Siis toki kapitalismia SAA vastustaa. Kyllähän Haluatko miljonääriksi-ohjelmassakin SAA vastata väärin niihin ensimmäisiin kysymyksiin.

  10. Manderlay 13.6.2006 klo 13:03:

    Niin, siis kyllähän kapitalismia SAA puolustaakin, jos on esim. pahasti erehtynyt, päästään vialla tai muuten tärähtänyt.

    Nimimerkin huoh kommenteista voi päätellä jotain hyvin olennaista siitä ajattelun, reflektoinnin ja keskustelun tasosta, jota kapitalismifanaatikkojen keskuudessa voidaan tavata. Kaikki kapitalismin virheet selitellään “inhimillisiksi virheiksi” ja kaikki sattumalta koitunut hyvä suoraan kapitalismin ja markkinatalouden ansioiksi. Ja kaikki, jotka ovat eri mieltä, ovat sitä siksi, että heissä on jotain vikaa, ei siksi että he tarkastelisivat asioita jotenkin eri arvoista tai maailmankuvasta käsin. Palatkaa hei lastentarhaan.

    Siis ei mullakaan mitään hirveetä markkinataloutta vastaan ole, mutta vähän vois hei olla sitä objektiivisuuttakin. Siis vitsi kun pistää hatuttamaan.

  11. T.A 13.11.2006 klo 11:40:

    Intellektuellin tehtävänä on käyttää järkeä ja sen oikea käyttö johtaa nykyisyyden kriittiseen tarkasteluun. Siksi intellektuellit usein esittävät kritiikkiä markkinoiden kaikkivoipaisuutta kohtaan.

    Nozickin artikkeli lepää harhauttamisen argumentaation varassa. Psykologisoidaan vastustajan lähtökohdat jostakin ongelmasta johtuviksi. Tämä argumentaatio ei mielestäni kuulu järjellisen kritiikin tyylilajiin.