Poliittiset parannusehdotukset eivät aina ole realistisia. Kaukaisten tavoitteiden esittäjä kohtaa siten vastarintaa ja leimataan helposti huru-ukoksi.
Poliittisesti soveltumaton – siis epärealistinen – ei kuitenkaan tarkoita jonkin poliittisen ideaalin ja sen mukaisten järjestelyiden mahdottomuutta. Konkreettisten parannusehdotusten peräänkuuluttaminen ei merkitse lyhyellä tähtäimellä realististen ehdotusten vaatimusta.
Esimerkiksi kommunismista sanotaan: ”Ei toimi käytännössä”. Kritiikkiin vastataan: ”onko aidosti kokeiltu käytännössä?” Tässä mielessä kommunismi on jatkuvasti ajankohtainen yhteiskunnallisen keskustelun haaste.
Jonkin poliittisen ideaalin käytännön toimivuuden arvostelu haastaa kuitenkin ideaalien tavoittelun kustannusten arviointiin. Usein jonkin ideaalin tavoittelu saattaa nimittäin vaatia kustannuksenaan toisten ideaalien loukkaamista.
Esimerkiksi maailmanvallan tavoittelun hintana on todennäköisesti melkoinen joukko ihmishenkiä. Lopputulokseksi saadaan eräänlainen arvovaaka, jonka avulla voidaan pohtia, kannattaako kulloinkin kyseessä olevaa ideaalia tavoitella.
Täten poliittisia tavoitteita arvioitaessa ei ole niinkään kyse niiden mahdollisuudesta, vaan siitä, minkälaisia arvovalintoja olemme valmiita tekemään. Rantaleijonakunto kesäksi on täysin mahdollinen tavoite, mutten halua vähentää olutnautintojani.
Poliittiset huru-ukot muistuttavat kaukaisilta tuntuvista mahdollisuuksista. Huru-ukot ovat poliittisen keskustelun kipinä.
sympaattinen 20.4.2006 klo 10:53:
Eiköhän jonkun ideaalin tavoittelun ihanne on yhtä mennyttä kuin itse ideaalien toteuttaminen käytännössä. Sanoisin jopa, että tällaiset pohdinnat ovat vanhanaikaisia vaikkakin mielenkiintoisia. ja kenellä näitä ihanteita enää on, kysyisin vaan. Eikä poliittisten parannusehdotusten tarvitse olla välttämättä epärealistisia. Järjestelmää voidaan jatkuvasti säätää ja viilata, ei aina tarvitse muuttaa kaikkea maailmassa. Kaiken muuttaminen, sehän on juuri sitä idealismia, mikä ei toimi. Mutta tästäkin huolimatta ihan hyvää blogipohdintaa.
e.e. maa 21.4.2006 klo 12:32:
Keynesiä lainaten: “The difficulty lies not so much in developing new ideas as in escaping from old ones.”
Ruson mainitsemien huru-ukkojen ajatukset torpataan useimmiten viittaamalla entisiin toimintamalleihin ja niiden toimivuuteen. Ei siis kritisoida sitä, mitä vikaa uudessa ajatuksessa on.
Esimerkkinä Heinäluoman harmillisen köykäinen kritiikki EVA:n Nybergin (huru-ukko?) tasaveromallia kohtaan. (http://www.demari.fi/Article.jsp?article=5254&main=3)
Jotenkin toivoisin hieman perusteellisempaa keskustelua monistakin huru-ukkojen ideoista.
Lassi 21.4.2006 klo 13:40:
Joo, kyllä minun mielestäni kannattaa pyöritellä niitä “ideaalin tavoittelun ihanteen” mukaisia ajatuksia. Usein ne eivät ole reaalielämässä toteuttamiskelpoisia, mutta ne auttavat hahmottamaan tämän hetkistä tilannetta. Toisaalta ne myös auttavat näkemään, kuinka kaukana nykyinen tilanne on ideaalista.
Taitaa kuitenkin olla niin, ettei niitä kaikkia välttämättä kannata sanoa ääneen.