Lipsanen & Ruso

Saarnapolitiikkaa

Ainakin kahdentyyppisiä päätöksiä on vaikea käsittää.

1) Ensinnäkin on päätöksiä, joita tehdään kaikkien asianosaisten vastustuksesta huolimatta. Hyvä esimerkki tämänkaltaisista päätöksistä on seksinostokieltolaki, jota hallitus kaikkien relevanttien tahojen vastustuksesta huolimatta esittää (ks. hyvä keskustrelu aiheesta: vahtikoira).

Tällaisten päätösten taustalta – kuten esimerkkitapauksessa – löytyvät usein moraalikiistat, mikä tekee tästä päätöksentekotyypistä erityisen murheellisen. Näin siksi, että oikeasta ja väärästä väitellessä yksimielisyyteen tai edes selkeään enemmistöön on usein vaikea päästä, mutta käytännöllinen maailma tarjoaisi käytännöllisen ratkaisun.

Voidaan nimittäin päättää käytännölliseltä kannalta ottamatta itse asiaan moraalisesti kantaa. Tällöin asianosaisten kanta ratkaiskoon. Lakien luonne antaa tähän myös mahdollisuuden: vaikka lainsäädäntö saattaa heijastella moraalikäsityksiä, lait eivät ole yhtä kuin moraali. Lait eivät kerro oikeaa, eivätkä väärää. Sen sijaan lait kyllä kertovat, mikä on rangaistavaa, mikä ei.

Masentavia ovat siis päätökset, jotka syntyvät kaikkien asianosaisten kielteisestä kannasta huolimatta – usein jonkun kiistanalaisen moraalisaarnan saadessa ylivallan.

2) Toiseksi on päätöksiä, joissa ei tyydytetä kaikkien toiveita, vaikka niin olisi tehtävissä.

Esimerkiksi käy erinomaisesti VR:n makasiiniröttelöt. Yhdet haluavat säilyttää nähdessään niissä korvaamatonta arvoa ja vireää kaupunkikulttuuria. Toiset haluavat tilalle musiikkitalon; kaupunki kuulemma tarvitsee sellaisen.

Miksi ei miellytetä kiistan molempia osapuolia? Milloin Suomessa on tonttimaa loppunut? Eikö musiikkitalo mahdu viereiselle tontille? Voisiko kulttuuri-intressejä yhdistää?

Masentavia ovat siis päätökset, jotka syntyvät asianosaisten yhdistettävissä olevista (myönteisistä) kannoista huolimatta – usein jonkun kiistanalaisen saarnan oikeasta järjestyksestä saadessa ylivallan.

Esimerkkien perusteella totean: poliittinen saarnakulttuuri on asenteellista mustavalkoisuutta. Saarnapolitiikan seurauksena on vaikeasti käsitettävissä olevia päätöksiä.

Keskustelu

Yhteensä 3 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Saarnapolitiikkaa”

  1. Markus W 29.12.2005 klo 9:54:

    Näinhän on politiikka toiminut kautta aikojen. Vai onko joskus tehty laajassa mitassa päätöksiä, jotka ovat “tavallisen kansan” mielestä olleet helposti ymmärrettäviä?
    Lähes jokaisessa poliitikossa elää poliittiinen eläin, joka ei pysty tekemään politiikkaa kansankielellä. Osittain tämä varmaankin johtuu hyvin kuvaamastasi moraalikiistoista. Osittain tuo poliittinen eläin, ainakin puhtaalla mutu-tuntumalla, elää aina aikaa ennen vaaleja ja uudelleen valintaa. Ketään ei saa loukata, jotta uudelleen valinnan mahdollisuus ei vähene.

  2. Ruso 9.2.2006 klo 10:47:

    Keskustelu jatkuu vahtikoirassa.

    Susanna Rahkonen (SDP) näyttää osaavan saarnapolitiikan, ks.: http://www.vahtikoira.net/?p=53#more-53

  3. Dragon 9.2.2006 klo 11:09:

    Täältä Suomen ulkopuolelta seuratessa Suomen liukumista lainsäädännölliseen tragikomediaan on sentään hyvä että joku puhuu siitäkin onko esitetyissä mitään järkeä vai ei. Hyvä Jyrki, äl yli päästä perhanaa!