Lipsanen & Ruso

Talous: kovaa vai pehmoa?

Varsin yleisesti väitetään talouden edustavan ns. kovia arvoja (täsmentäminen on niiden vastuulla, jotka tätä retoriikkaa käyttävät). Samaan hengenvetoon todetaan näiden arvojen hallitsevan nykypolitiikkaa, yleisemmin koko yhteiskuntaa ja globalisaation kehityssuuntia. Markkinatalouskin mielletään itsekkyyden kulttuuriksi.

Toisaalta markkinatalous voidaan käsittää myös epäitsekkyyden kulttuuriksi, jossa on mietittävä kanssaihmisten tarpeita. Muuten kauppa ei käy, eikä pisnes suju. Kyse on työnjaosta: yksi tekee yhtä, toinen toista ja sitten suoritetaan vaihto. Riippuen tasosta, vaihtojen verkostoja kutsutaan kuntataloudeksi, kansantaloudeksi tai maailmantaloudeksi.

Tästä näkökulmasta talous on ihmisten mitä normaaleinta yhteistoimintaa kuvaava käsite. Peruslataus on pikemminkin myönteinen kuin ”kova” sikäli, kun yhteistoiminta sellaiseksi mielletään. Kyllä kauppa on se, joka kannattaa!

Mitä taloudellisten arvojen kovuudella mahdetaan sitten tarkoittaa? Tarkoitetaanko sillä kapeiden taloudellisten intressien palvelemista?

Ottaakseni ääriesimerkin, Irakin sotaa on selitetty öljyllä ja sotateollisuuden palvelemisella. Toisaalta ottaen huomioon Yhdysvaltain vuotuisen puolustusbudjetin, Irakin sotaponnisteluiden kustannukset, kriisin muut taloudelliset vaikutukset ja jo kriisiä edeltäneen sodan uhan vaikutukset maailmantalouden epävarmuuteen, USA:n kannattavuuslaskelmat joutuvat koville. Samoin voidaan kysyä Saddamilta, oliko vuosikymmenten aggressiivinen politiikka kannattavaa.

Neuvoa olisi ehkä sittenkin kannattanut kysyä kaupparatsulta: sota nyt vaan on kertakaikkisen huonoa pisnestä. Eli jos taloudellisten arvojen kovuudella tarkoitetaan kapeiden taloudellisten intressien palvelua, niin silloin kritisoitakoon selväsanaisesti kapeiden taloudellisten intressien palvelua.

Vai tarkoitetaanko taloudellisten arvojen kovuudella sitä, että perustavimmat arvot jäisivät talouskysymysten varjoon. Esimerkiksi ympäristöarvot (ts. että elinkelpoista ympäristöä arvostetaan) nähdään tyypillisesti talouskysymyksille vieraiksi.

Toisaalta voidaan väittää juuri päinvastaista: ympäristökysymykset jäävät jalkoihin, koska niitä ei olla tarpeeksi tarmokkaasti otettu talousajattelun piiriin. Kioton sopimus on hyvä esimerkki siitä, kuinka ympäristöarvot otetaan pörssiin, niille annetaan hintalappu. Tai jos Amazonin sademetsät kerran halutaan pelastaa sillä perusteella, että ne katsotaan maapallon keuhkoiksi, niin miksi muut eivät maksa alueelle maapallon keuhkopalveluista?

Otetaan vielä yksi kotoinen esimerkki. Hyvinvointiyhteiskunta ei ole vain reiluutta kanssaihmisiä kohtaan (mitä sen moraalisesti soisi kuitenkin ensisijaisesti olevan), vaan myös tapa mobilisoida kyvyt (koulutuspolitiikka) ja taata riittävä ostovoima sekä turvallinen toimintaympäristö (sosiaalipolitiikka). Hyvinvointiyhteiskunta on siis myös tapa ostaa houkutteleva kauppapaikka.

Talouselämä taitaa sittenkin olla pehmomiesten puuhaa.

Keskustelu

Yhteensä 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Talous: kovaa vai pehmoa?”

  1. Antti Kökkö 6.10.2005 klo 11:41:

    Näinhän tämä menee. Ihmettelen usein kuinka varsinkin äärivasemmistolaiset yhditävät retoriikassa kapitalismin (ja markkinatalouden), esim. Irakin sotaan. Kuitenkin sinne hyökkäsi nimenomaan julkisin varoin tuotettu järjestö nimeltään Yhdysvalltain armeija. Miksei täysin sosialistisen valtion johto voisi hyökätä yhtälailla?

    Sota on juuri yksi niistä taloudellisista asioista joissa ei heti nähdä sen tuottamattomuutta sotateollisuuden kasvu nähdään, mutta ei ajatella että tuhoutuneet kodit, sairaalat jne. ovat yhtälailla taloudelllista taantumista. Tätä kutsutaan rikotun ikkunan ongelmaksi ks:
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Rikotun_ikkunan_ongelma

    Kauppa on juuri se joka kannattaa maiden(kin) välillä. Silloin huomataan toisista hyötyminen, eikä sota ole enää houkutteleva vaihtoehto. Tämä oli yksi motiivi Saksan ja Ranskan hiili- ja teräsyhteistyölle toisen maailmansodan jälkeen. Joku liberaali filosofi sanoi aikoinaan 1800 -luvulla, että jos tavara ei ylitä rajoja, sotilaat ylittävät. Ehkei ratkaisu ole noin yksinkertainen, mutta yksi tärkeä osa-alue.

  2. Ruso 6.10.2005 klo 14:47:

    Kiitos näistä lisäyksistä!