Juorujournalismin vallatessa alaa lehtimiehet vetoavat sananvapauteen. Perustuslain pykälän 12 mukaan “Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”.

Toiset, useimmiten juorujournalismin kohteet, vetoavat yksityiselämän suojaan. Perustuslain pykälän 10 mukaan “Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton”.

Jännite on ilmeinen. Kumpi kävelee yli kumman?

Perustuslain ollessa kyseessä on oletettava, ettei mitään ristiriitaa ole. Sen tehtävänä nimenomaan on antaa vastaukset silloin, kun muu lainsäädäntö ei ole koherenttia. Lainsäädännän perusta ei näin voi itsessään olla ristiriitainen.

Kuinka tulkittuna sananvapauden ja yksityisyyden suojan pykälät saadaan soimaan samassa sävellajissa riitasoinnut välttäen? Perustuslain kohdat on nähtävä toisiaan tukevina.

Sananvapaus on demokratian ennakkoehto asettaessaan vallan kritiikille alttiiksi. Yksityisyyden suoja ja kirjesalaisuus mahdollistaa sananvapauden taatessaan vapaan juoruilun ilman vallan väliintuloa.

Näin juorujournalismi loukatessaan yksityisyyden suojaa tulee sananvapauden nimissä toimineeksi sananvapautta vastaan.

Bussifirmat kitisevät polttoaineen hinnasta ja esittävät liikenne- ja viestintäministeriölle 5,5 prosentin korotusta taksoihin. Jos homma menisi markkinatalouden mukaisesti, ei tuohon mitään ministeriötä tarvittaisi. Firmat korottaisivat hintaa sen, minkä tarpeelliseksi katsoisivat.

Ongelma ei kuitenkaan oikeasti ole siinä, että polttoaine on kallista, vaan siinä, että bussit kuljettavat tyhjiä penkkejä. Se maksaa. Esimerkiksi Savo-Karjalan Linja Oy mainostaa päivän bussiretkiä Joensuusta Helsinkiin hintaan 30 euroa meno-paluu. Tuollaisiin hintoihin päästäisiin, jos tyhjien penkkien sijaan kuljetettaisiin matkustajia. Ja noilla hinnoilla matkustajamäärätkin varmasti nousisivat. Matkahuollon taksoilla väli Helsinki-Joensuu maksaa yhteen suuntaan 49,70 ja edestakaisin 89,50 euroa. Hinnoissa on siis ainakin kaksi kolmannesta ilmaa, eikä sekään tunnu riittävän.

Jos tuollaisiin hintoihin päästään tilausliikenteessä, niin miksi ei myös reittiajossa? Syy on tietenkin se, että liikenneala on Suomessa niin tiukasti säänneltyä. Kilpailu vapaaksi, ja saamme teillemme halpabusseja. Johan alkaa autoilijoitakin joukkoliikennevaihtoehto kiinnostaa.

P.S. Tein blogiin uuden aihepiiriluokan: Joukkoliikenne.

Bryssel, Dublin ja Amsterdam. Mitä yhteistä? Ainakin jalan kulkevat poliisit.

Jalkapoliisi ei voi olla maailman toimintakykyisin. Jalan kun ei pääse tarvittaessa nopeasti paikalle. Miksi heitä kuitenkin näkee muaalla kuin Suomessa?

Luottamus poliisiin on tärkeää. Korruptoitumattomaan asiansa osaavaan poliisilaitokseen luotetaan.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Poliisilla on oltava kasvot. Maijan tummien lasien takana poliisista tulee kasvoton, etäinen.

Näin ei saa käydä. Poliisin on oltava helposti lähestyttävä.

Siksi toivon näkeväni Helsingissä enemmän jalkapoliiseja. Mikäli niukat resurssit eivät tätä salli, satsattakoon fillaripoliiseihin.

Ideapark Lempäälässä / Niko Lipsanen 24.3.2007

“Kokoomus haluaa kilpailua ruuan hintakikkailun sijaan”, kertoo Yle. Lausuma on kuulemma peräisin valtiosihteeri Veli-Pekka Nummikosken (kok) suusta.

Niinhän sitä pitääkin. Maatalous- ja ruokasektori on yksi tarkimmin kilpailulta varjeltu ala niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa. Sektorin avaaminen kilpailulle esimerkiksi tullimuureja ja kilpailua vääristäviä tukia poistamalla olisi hyvin tervetullutta. Mutta tästä ei ilmeisesti ollutkaan kyse. Nummikoski (tai sitten Yle) nostaa kilpailukeinoista esiin kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen.

Useimmissa asioissa kannatan talouden rajoitteiden purkamista, koska tavallisesti se johtaa parempaan lopputulokseen kuin rajoitteiden käyttäminen. Koska syyni ovat käytännöllisiä eivätkä ideologisia, olen tietysti valmis kannattamaan toisenkinlaista ratkaisua tarvittaessa. Kauppojen aukioloajat ovat yksi niistä, kuten olen jo aiemminkin kirjoittanut. Käytännössähän kauppojen aukioloaikojen laajeneminen johtaisi vain vähittäiskaupan kustannusten kohoamiseen. Minun on vaikea nähdä, kuinka tämä voisi johtaa ruoan hintojen alenemiseen.

Toki on hyvä, että ruokaa saa ostaa muulloinkin kuin arkisin virka-aikaan. Ja hyvä myös, jos sitä saa läheltä. Siksi on hyvä, että pienet ruokakaupat saavat olla auki vaikka 24 tuntia joka päivä. Jos samalla saadaan parannettua lähikauppojen säilymisen edellytyksiä, niin aina parempi.

Tämä liittyy tietysti toiseenkin ajankohtaiseen kokoomusasiaan. Vihtiin suunniteltu Ideapark todennäköisesti kuihduttaisi pienempiä ja vähän isompiakin kauppoja laajalta säteeltä. Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok) on täysin oikeassa tyrmätessään hankkeen.

Vapaavuoren retoriikka kuitenkin hämmästyttää:

Rantakankaan lausunnot ovat osoitus kaikkein patataantumuksellisimmista, ympäristöarvoista täysin välinpitämättömästä ja vapaan yritteliäisyyden ylikorostuksessaan lähes riistokapitaslistisia piirteitä edustavasta ajattelusta.

Heitot “taantumuksellisuudesta” ja “riistokapitalismista” kuuluvat lähinnä irtopisteitä keräilevän populistisen vasemmiston käsitevalikoimaan. Kokoomuksessa voisimme mieluummin pysyttäytyä asiallisessa argumentaatiossa, kun meillä on oikeasti sitä asiaakin siellä retoriikan takana.

Maitolaituri Savossa / Niko Lipsanen 4.4.2004

Viestintäministeri Suvi Lindén (kok) on hakoteillä vaatiessaan operaattoreita tarjoamaan laajakaistayhteyksiä haja-asutusalueillekin. Televeroakin hän väläyttelee.

Maaseudulla asuminen on valinta. Verrattuna kaupunkilaiseen, pääsee maaseudun asukas useammin nauttimaan väljistä pihoista, luonnosta, hiljaisuudesta, aukeista maisemista, järven- ja merenrannoista ja muusta sellaisesta, jotka kaupunkilaiselle ovat luksusta. Toisaalta maaseudulla haittapuolina ovat pidemmät matkat ja heikommat palvelut – kuten nyt vaikka se, että nopeaa laajakaistaa ei välttämättä ole tarjolla ja se hitaampikin on kalliimpi kuin kaupungissa.

Jostain kumman syystä tapana on vaatia, että kaupunkilaisten pitäisi kompensoida maalaisille siellä asumisen haittapuolet. Ja niinhän erilaisten valtionosuuksien tasauksien ja tukiaisten muodossa tehdäänkin. Mutta miksi maaseudulle pitäisi kustantaa kaupunkilaisten palveluita, sillä eihän kaupunkeihinkaan kustanneta maaseudun luontoa?

Vinkkinä siis maalaisille: Jos haluatte laajakaistan, niin perustakaa vaikka osuuskunta ja vetäkää se linja sinne pelloille. Paikoinhan niin on tehtykin. Jos ei onnistu, niin muuttakaa kaupunkiin. Ei kaikkea voi saada. Maaseudulla asumisessa on puolensa, niin hyvät kuin huonotkin. Koittakaa elää niiden kanssa. Niin me täällä kaupungissakin teemme.